Tero-Petri – Uudessa perheessä

Limonadi Elohopea on niitä yhtyeitä, jotka eivät koskaan saaneet ansaitsemaansa huomiota. Niinpä ennenaikainen hauta kutsui vuonna 2004 myös tuota kyseistä turkulaista yhtyettä. Neljä vuotta myöhemmin bändin vokalisti Tero-Petri Suovanen julkaisi ensimmäisen soolonsa ja nyt on koittanut toisen soolokiekon vuoro.

Ensimmäinen albumi Tuolilta herännyt luotti yhä samoihin jekkuihin kuin Limonadi Elohopea aikoinaan, kikkaillessaan iloisesti sanoilla, äänillä sekä rakenteilla. Uudessa perheessä on kuitenkin edeltäjäänsä tummasävyisempi albumi, jonka pääasiallisena teemana on päättyvän parisuhteen kivulias loppusuora. Kertoja kokee selvästi olevansa jo liian vanha lapseksi, mutta kun itseään ei tunne vielä täysin aikuiseksikaan jää helposti keskelle tunteiden limboa, tietämättä mitä seuraavaksi pitäisi oikein tehdä. Noista kipeistä hetkistä on punottu suurin osa kiekon kahdestatoista kipaleesta.

Sanoitukset ovat kiekon parhainta antia Tero-Petrin piirtäessä tavallisen miehen arkea rivi riviltä osuvin sivuhuomautuksin. Yksinäisyyden eri puolia ja sen loppumista käsittelevä Ensimmäinen oma elämä toteaa lakonisesti, kuinka ”mikron kello näyttää kohta viis” ja kysyy pian itsekseen; ”miksi oisin allapäin? / onhan mulla tää ensimmäinen oma elämä.” Vähäeleisistä huomautuksista, varovaisista viitteistä ja joissain kohdin myös melodioista löytää helposti viittauksia edesmenneen Göstä Sundqvistin suuntaan. Upein kiteytys tästä on Ihminen joka ei enää soi, jossa ”sain sen työpaikan jota tavoittelinkin / opin oikean murteen, tatuoinnin piilotin.” Arjen hiljaiset sankarit saavat nousta jälleen kelmeän heikkoon valokeilaan, aivan kuin Göstan teksteissä konsanaan. Kulku on hetkittäin hurmaavan kömpelöä, mutta kaikkein töksähtelevimmissäkin riveissä on aitoa lämpöä, joka voi syntyä vasta muutaman elämänkolhun jälkeen.

Uudessa perheessä Tero-Petri pinoaa samaan kasaan suomi-rockin perinnön, perinteisen popin, iskelmän melankolian, modernit konesoundit sekä terävä-älyisen tekstittelyn, josta puuttuu kuitenkin näsäviisaus ja sormen heiluttelu. Tero-Petrin tarinat osoittavat, että miehellä on vielä paljon sanottavaa, vaikka kiekolla toistetaankin hiukan turhan paljon samoja teemoja.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2011-01-03
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.