Soundgarden – Telephantasm

Soundgarden on yksi niistä grungen ja altsumetallin suurista nimistä, jonka uudelleensyntymää on odotettu jo jonkin aikaa. Nyt kun Alice In Chains, Stone Temple Pilots, My Sister´s Machine ja jopa Hole ovat palanneet takaisin, niin toki Soundgardeninkin piti tehdä sama liike. Asiaa auttoi osaltaan varmasti vokalisti Chris Cornellin puolentoista vuoden takainen floppi nimeltään Scream, joka osoitti että tällä kerran niin armoitetulla laulajalla ei ollut enää rahtuakaan uskottavuutta jäljellä.

Soundgarden palasi takaisin lavoille huhtikuussa ja nyt on koittanut väistämättömän kokoelman aika, jolla oletettavasti testataan kuinka suuri tilaus yhtyeellä on vuonna 2010. Täkyksi kiekolle on pistetty aiemmin julkaisematon Black Rain, joka tosin luotiin jo parikymmentä vuotta sitten Badmotorfinger-sessioissa. Telephantasm on saatavissa myös super deluxe edition –pakettina, joka pitää sisällään tupla-CD:n, DVD:n, 3 vinyyliä sekä kaikkea muuta mukavaa, mutta nyt arvostelussa on siis köyhän miehen yhden levyn versio.

Bändin eduksi on todettava, ettei sen soundi ole juurikaan ikääntynyt. Tämä johtuu pitkälti siitä, että yhtye nojasi jo nuoruudessaan vanhoihin oppeihin. Juurevasti rullaava Black Sabbath -metalli kummittelee siellä täällä ja Led Zeppelinin jylhästi kukkoileva rock sopii mainiosti Cornellin ilmaisuun, vaikkei mies mikään uusi Robert Plant olekaan.

Biisivalinnat ovat pääosin arvattavia mutta onnistuneita. Vuoden 1987 debyytti-ep:n rosoinen avausraita Hunted Down saa luonnollisesti kunnian avata kokoelman, ja vaikka yhtyeen timantti oli tässä vaiheessa vielä hiomaton, uhkuu raita yhä alkukantaista voimaansa. 90-luku oli kuitenkin Soundgardenin vuosikymmen ja Rusty Cage sekä Outshined muistuttavat yhä niistä ajoista, kun Badmotorfinger päätyi ensimmäistä kertaa kotistereoihin. Tämä ja kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Superunknown ovatkin ne kiekot, jotka nostivat bändin tähtitaivaalle. Albumeista jälkimmäinen on edustettuna kokoelmalla kokonaisella neljällä raidalla, joiden mukana on tietysti jo aikoja sitten hautaan soitettu Black Hole Sun.

Muuta rutisemin arvoista Telephantasmista ei sitten löydykään, paitsi tietysti se tosiasia, että tällainen yhden levyn ja kahdentoista kappaleen kokoelma on totaalisen turha, kun tarjolla on kunnon paketti asianmukaisine ekstroineen. Siitä syystä annan lätylle vain kolme tähteä, sillä kyseessä on pelkkä pintaraapaisu erään 90-luvun merkittävimmän orkesterin tuotantoon.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-11-22
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.