Jasmine Kara – Blues Ain´t Nothing But a Good Woman Gone Bad

Kahdessa päivässä ja kahdessa yössä äänitetty debyyttialbumi kertoo monia asioita ruotsalaisesta Jasmine Karasta. 22-vuotias neito vietti aluksi turhankin rankkaa nuoruutta, josta hän pakeni lähtemällä kiertelemään maailmaa. Lopulta Kara päätyi New Yorkiin, mutta jo kauan ennen tuota musiikki oli löytänyt hänet, ja tarinan viimeisin luku saattoi alkaa.

Esikoislevyn nimi kuvastaa sisältöä osuvasti, sillä kiekko on täynnä kuumeista, bluesahtavaa rockia jossa on läsnä vahva Janis Joplinin vaikutus. Kappaleet ovat perinteisiä ja osin myös tuttuja numeroita, joissa bändisoitto groovaa, soulahtava kitara valittaa ja kaiken yläpuolelle kohoaa väkevä laulu. Karan ääni on myös albumin vahvin ässä, jolla paikoin tavallisetkin kappaleet nostetaan uudelle tasolle.

Joplinmaisin numero on kahteen osaan jaettu In the Basement, jonka svengaus saa jalan naputtamaan tahtia ja takamuksen liikahtelemaan pehmeimmässäkin tuolissa. Etenkin alkupuolelle on kuitenkin sijoitettu sen verran varman päälle pelaavia numeroita, ettei kiekko syty kunnolla tuleen. Vasta loppurytinöissä kuultava Little Miltonin vuoden 1969 hitti Grits Ain´t Groceries nappaa täydet pinnat. Häränsilmään osuu myös samana vuonna alkujaan julkaistu Marlena Shawn Liberation Conversation, joka on venytetty alkuperäisestä kahden minuutin mitastaan neliminuuttiseksi psykedeelisen soulin ilotulitukseksi. Vahva näyttö, vaikka tätäkin kovempaan puristukseen olisi kyllä löytynyt eväitä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-12-13
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.