Wino – Adrift

Yhdysvaltalaisen doomin suuri mies Scott “Wino” Weinrich on toiminut musiikin saralla jo 70-luvun puolivälistä saakka, mutta vasta viime vuonna armoitettu kitaristimme julkaisi ensimmäisen soolonsa. Tuolloin Weinrich pysytteli vielä tutun doom metalin parissa, mutta nyt luvassa on jotain tyystin erilaista.

Adrift on miltei täysin akustinen levy, joka rakentuu Weinrichin väkevän vokalisoinnin ja akustisen kitaran varaan. Sähköisiä soittimia kuullaan satunnaisesti vähäisissä rooleissa ja tuotannossa on haettu 70-luvun ”aitoa fiilistä”, eli touhun juurevuusprosentti on poikkeuksellisen korkea. Tällä kertaa on siis turha odotella jykeviä riffivalleja ja voimallista juurihoitoa tyyliin Saint Vitus ja The Obsessed, sillä Adrift on enemmänkin sukua Bob Dylanin, Woodie Guthrien ja Johnny Cashin töille.

Jyrkkä käännös tyylin valtatiellä toimii kaikista epäilyistä huolimatta ja esimerkiksi I Don´t Care sekä päätösraita Green Speed puskevat voimalla eteenpäin. Varhaisen Beatlesin perinnölle sekä ratkaisuille pohjautuva Hold on Love koettelee jo rajoja, mutta toimii lopulta nimenomaan materiaalin rikastajana. Eräänlainen kruunu teokselle on Motörhead -laina Iron Horse / Born to Lose, jonka Weinrich tulkitsee kiistattomalla voimalla.

En odottanut aivan tällaista kiekkoa, kun syötin levyn ensi kertaa soittimeeni, mutta Adrift tuo doomin luomaan kuvaan Weinrichista aivan uudenlaisen puolen. Biisit toimivat, eikä herra toden totta kaipaa taakseen totaalista metalliseinämää, vaikka materiaali toimisi sellaisellakin kuorrutuksella varmasti ongelmitta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-11-22
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.