Lighthouse Project – Atonement

Jos vertaa Lighthouse Projectin tuoreinta pitkäsoittoa kolmen vuoden takaiseen Giftiin, saattaa tyylillinen muutos vaikuttaa jokseenkin jyrkähköltä. Tässä välissä julkaistut pari seiskaa todistavat kuitenkin asteittaisemmasta liukumisesta kohti kolmannen Atonement-albumin väkevämpää ja vaikuttavampaa ilmaisua. Henkilökohtaisella tutkallani helsinkiläisviisikon tekemiset rupesivat piippaamaan vasta viime vuoden lopulla julkaistun Lust for Lie -seiskatuumaisen kohdalla. Pienimuotoisen tunnustelun ja tiedustelun perusteella en ole ainoa jolle kävi näin.

No mikä sitten on homman nimi Atonementilla? Kahdella sanalla sanoen intensiivisempi ja monipuolisempi. Vauhtia on haettu niin 90-luvun metallisemmin riuhtovista hardcore-visionääreistä kuin klassisemmastakin heviriffittelystä. Jälkimmäisen kaltaisen huomaa varsinkin levyn päättävästä Death of a Cat Caused the Collapsesta, josta voi löytää viittauksia niin AC/DC:iin kuin Slayeriin. Green Coffeessa puolestaan on milteipä Soundgarden-henkistä groovea.

Moniosaisemmissa sävellyksissä on kunnianhimoisen eeppistä otetta ja lyhyemmissä purkauksissa keskitytään mahdollisimman raivokkaaseen mutta silti intohimoiseen ulosantiin. Liki convergemaiseen repimiseen yltävät Terrorist ja Lust for Lie, joka nimestään huolimatta ei löydy yllä mainitulta samannimiseltä seiskatuumaiselta. Kyseisen EP:n ja parin nähdyn keikan perusteella odotin pitempiä kappaleita, mutta levyltä löytyy niin puolitoistaminuuttisia rykäisyjä kuin psykedelisellä outrolla varustettu viisiminuuttinen Another Testimonykin. Raitojen vaihtumista ei välttämättä huomaa koska useastikaan taukoja ei kappaleiden välillä ole. Tämä lisää osaltaan intensiivisyyden tuntua levylle ja tekee siitä hyvin kompaktin paketin. Jotkut saattavat pitää 27 minuutin kestoa albumimittaan nähden jopa liiankin kompaktina. Niille minulla on kolme sanaa: Reign in Blood.

Vokalisti Toni Salminen raastaa kurkustaan henkilökohtaisen synkeää tekstiä sellaisella vimmaisuudella että välillä prepositiot ja artikkelit unohtuvat. Jos lontoonsa ei olekaan aivan korrektia, raikaa sanoitusten emotionaalinen painoarvo sitäkin voimakkaampana, samalla väistäen angstitilityksen korneimmat sudenkuopat. Mukana on myös valonpilkahduksia ja persoonallisen tuorettakin käsittelytapaa. Onnistunein sanoitus on ehdottomasti Imitation Is the Highest Form of Flattery, jossa oivalletaan että paskojen fiilisten sivutuotteena on useasti taide, mikä puolestaan inspiroi muita, nuorempia taiteilijoita. Salminen kiteyttää tämän nykyrockin osalta siteeraamalla Kurt Cobainin viimeisiä sanoja, jossa grungeikoni puolestaan lainaa Neil Youngia. ”It’s better to burn out than to fade away. Peace, love empathy”.

Atonement on Lighthouse Projectin paras levy. Se muistuttaa perusasetelmiltaan ja vaikuttavuudeltaan, jos ei niinkään musiikillisesti, viimevuotista St. Hoodin For the Deadia, jossa ammennettiin niin ikään onnistuneesti omaan tyyliin sulauttaen metallin ja metallisen hardcoren klassikoista. Aivan samanlaista, musiikillisen täysosuman innoittamaa lapsellista innostusta tämä ei kuitenkaan jostain syystä herätä. Ehkä musiikissa on paikka paikoin sitä imitaatiota liikaakin. Lighthouse Projectilla on joka tapauksessa rahkeita vieläkin pysäyttävämpään ällikällälyömiseen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-10-18
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.