Topi Saha – Verta ja lihaa
Kappaleessa Mustalainen lauletaan riipivästi: ”Sinä olet ehkä se sama tyttö/ mutta minä olen muuttunut/ … / On vaikea päästää irti/ mutta tahdon elämältä sua enemmän”. Kappaleessa musiikin herkkä tekstuuri ammentaa totutusta rakkauslaulujen muotokielestä, joka epähuomiossa voi piilottaa alleen laulun viestin. Sanoituksen ja musiikin yllättävä ristiriita – suoranainen loukkaus kumppanille – tuo kokonaisuuteen tarvittavaa pureskeltavaa.
Kaustisilta kotoisin olevan nuoren lauluntekijän Topi Sahan tyyli on pitää kuulijaa varpaillaan. Itse asiassa, kuulija on sitä enemmän varpaillaan, mitä enemmän Sahan laulua kuuntelee. Ulkoreunoilta musiikki on puhdasta ja kuulasta singer-songwriter-tyylistä ja folk-vaikutteista. Levyn selvät kohokohdat erottuvat pian ja osa materiaalista jää varjoon. Silti on rohkaisevaa, että musiikki kasvaa ja puolustaa vahvasti itseään.
Levyn selkein käyntikorttikappale on banjonäppäilyn johdattelema, selkeän kauniilla melodialla siunattu Ahab. Kappale on välittömästi tuttu kuin vanha ystävä, mutta toisaalta harmillisesti se ehdottomasti levyn vähiten henkilöinen kappale. Levyn selkäranka on kuitenkin hennommissa kitaranäppäilyissä, joissa näyttämölle ei tarvita lisäksi muuta kuin Sahan äänen ja sanat – ja ajoittain huuliharpun välisoiton. Valmista kamaa ja Hämeentie 61 käyvät esimerkkeinä onnistumisista. Samasta muotista ammentaa levyn varjoonkin jäävät kappaleet, joka kertonee, että vaihtelua kaipaisi lisää.
Loppupuolella levyä tunnelma yhä synkkenee. Yksinkertaisen pianomelodian ja jousien alleviivaama Sokea on vahvasti ladattu, synkkä kuvaelma rakkauden viiltämästä ihmisestä. Loppulevyllä teemoihin lisätään myös uskonto, joka huipentuu eräänlaiseen nimikappaleeseen Kartanon lapset: ”Maailmassa ei ole kuin verta ja lihaa/ … / Kyllä Piru sinut hakee pois tänä yönä/ kun et Herran työhön kelpaa”. Osaltaan tämä tyylivalinta, esimerkkinään levyn nimi, johdattaa potentiaalista kuulijaa harhaan, sillä sen voi ymmärtää myös väärin huumorina.
Laulaja-lauluntekijän taival ei koskaan ole helppo. Topi Sahan kohdalla puolesta puhuu hänen kykynsä olla tarvittaessa vangitseva jo näin ensilevyllään. Eikä tämän näytteen perusteella uuvu kunnianhimoakaan. Kasva hitaasti, kasva rauhassa, niin me pysymme mukana.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-12-13
Arvostelija : Teemu Lampinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]