CMX – Iäti
A.W. Yrjänä ja kumppanit ovat vittumaisia miehiä, ainakin mikäli tuottajalta kysytään. Rauli Eskolin sai CMX:ltä lupauksen, että tällä kertaa materiaali on sävelletty ja harjoiteltu ennen studioon saapumista. Kuten arvata saattaa, näin ei käynyt. Lisäksi CMX tahtoi karsia levyltä kitaroiden päällekkäisäänitykset ja miksata lopputuloksen oman päänsä mukaan.
Mikäli edes osa tarinasta pitää paikkansa, täytyy CMX:n katsoa peiliin. Se on päästänyt käsistään keskeneräisen levyn, jonka puutteet löytyvät ulkokuorta enemmän sisällöstä. Albumi jolkottaa eteenpäin kuin flegmaattinen hirvi, omalla painollaan ja vailla määränpäätä. Yhtyeestä on kasvanut irvikuva kulta-ajoistaan: pöhöttynyt ja mukavuudenhaluinen.
Singlebiisit eivät yleensä anna oikeaa kuvaa CMX:n albumeista. Tällä kertaa sinkkuna julkaistu Sateenkaaren pää niputtaa yhteen sävelmään koko albumin synnit ja ansiot. Kappale on tutun melodinen ja radioon tähdätty, mutta samalla aivan liian harmiton intohimon synnyttäjäksi. Yksittäisannoksena ja oikeaan paikkaan sijoitettuna hätä ei olisi tämän näköinen.
Ongelmia sen sijaan riittää, kun särmättömät kappaleet seuraavat toisiaan. CMX osaa tehdä musiikkia vaikka vasemmalla kädellä (Yrjänän tapauksessa oikealla), mutta koko sieluaan se ei ole levyntekoon panostanut. Vaikka en täysin innostunut proge-eepos Talvikuninkaasta, välittyi levystä sen kunnianhimoinen tavoite. Uutukaisesta ei käteen jää sitäkään.
Valonpilkahduksia risukasaan tuovat Totenmann ja Manisola. Ensimmäisen todistaa yhtyeen yhä hallitsevan maalailevien slovareiden teon, jälkimmäisen keskittyessä reippaampaan poljentoon. Pakollista kokoelmamateriaalia eivät nekään tosin ole. Iäti sijoittuu yhdessä Isohaaran kanssa yhtyeen heikoimpien tekeleiden joukkoon.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2010-12-27
Arvostelija : Jukka Kastinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.