Paul Smith – Margins

Maximo Parkin nokkamies Paul Smith on luonut ensimmäisen sooloalbuminsa rikkoutuneen suhteen raunioista, joita mies tutkii kolmentoista raidan voimin. Mikä lopulta meni pieleen? Kuinka kaiken voisi korjata? Entä miltä rikkoutunut sydän kuulostaa? Nämä kysymykset ovat johtaneet joihinkin musiikkihistorian upeimpiin teoksiin, mutta Margins ei nouse lähellekään erolevyjen aatelia. Lähinnä akustisin soittimin kasattu kiekko on parin säällisen biisin (North Atlantic Drift ja Our Lady of Lourdes) sekä aivan liian monen turhaakin turhemman kyhäelmän epätasainen kasautuma. Ahkerasti käytetty vähäeleisyys voisi toimia tehokeinona, mutta kun täytettä ei ole riittävästi, ei kappaleista yksinkertaisesti saa juuri mitään irti. Hetkittäin Smith kuulostaa aivan Syd Barrettilta, mutta myöhempien aikojen Sydin tavoin myös Paul hukkaa toistuvasti punaiset lankansa ja juuttuu jonnekin sielunsa hämäriin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2010-11-08
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.