Interpol – Interpol

Kolmessa vuodessakaan en ole saanut intoa tarttua useasti Interpolin Our Love To Admire -levyyn. Bändin kolmas albumi oli todellinen kaupallinen näytönpaikka yhtyeelle, joka oli aiemmin julkaissut kaksi pystyyn kehuttua levyä. Aina vaikea kolmas levy tehtiin Capitol Recordsille, mutta pyörä ei pyörähtänyt halutulla tavalla ja ura ison yhtiön hoivissa jäi tällä kertaa yhden levyn mittaiseksi. Huono levy ei ole, mutta sen johtolanka on kateissa.

Mutta hallelujaa, Interpol on saanut uudelleen vainun pimeydestä!

Newyorkilaisyhtyeen neljäs albumi tuodaan julki omalla Soft Limit -merkillä ja se merkitsee paluuta aiempiin indie-vuosiin myös muilla tavoin. Bändi ei ole karistellut kokemustaan harteiltaan tai sulkenut tietä kehitykselle. Bändi on uudistunut, mutta silti Turn on the Bright Lightsin ja osin myös Anticsin tunnelma on erittäin vahvasti kuultavissa.

Yhtyeen itsensä mukaisesti nimetty Interpol soi kolkosti, taputellen rytmejään kuin kylmä syyssade, joka hakkaa ikkunan puihin. Interpolin kolkkous ei ole pelkkää kylmyyttä. Äänimaisema piirtyy mieleen pimeänä kaupunkina, missä valosaaste heijastuu märästä asfaltista; silti ihmiselle on varattuna lämmin paikka ja hyvä annos toivoa tässä kokonaisuudessa. Levy on kuin teetupa, joka on aina avoinna yksin jääneelle kulkijalle.

Interpol on onnistunut sovittamaan uudet kappaleensa täyteen koukkuja, jotka rakentavat levystä hallitun ja kestävän kokonaisuuden. Avauskolmikko Success, Memory Serves ja Summer Well ovat hienopiirteisiä, ryhdikkäästi sykkiviä kappaleita. Lights ja Barricade ovat levyn selvimmät ensimmäiset tarttumapinnat. Lights kasvaa joka kuuntelulla, Barricade iskee nopeatempoisempana nopeammin. Tästä levy pysähtyy ahdistuneempaan tunnelmaan, pysyen sillä linjalla loppuun asti.

Interpol on levy, jonka yhtye teki juuri oikeaan aikaan urallaan. Levy vahvistaa koeteltua uskoa. Lohduttomalla ulkomuodollaan tällä ei tavoitellaan miljoonia sieluja, mutta jo kertaalleen langenneet Interpol saa uudelleen iloitsemaan – jos tässä mustassa piehtaroimista haluaa ilokseen kutsua.

Minä ainakin haluan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2010-10-25
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.