Enslaved – Axioma Ethica Odini

Enslaved tuli tunnetuksi osana black metalin norjalaista aaltoa, vaikka poikkesi viikinkiteemallaan naapureistaan jo tuolloin. Yhdestoista täyspitkä on tullut kauas Hornades Landista ja Vikingligr Veldista, mutta juurillaan puu silti seisoo. Yksi viikinkimetallin suurimmista nimistä on tallonut omia polkujaan, eikä samankuuloisia yrittäjiä ole juuri ollut – jäljittelijöitä ehkä.

Uutuusalbumi on jatkumoa Ruunille ja Vertebraelle. Progressiivinen rock on yhä läsnä psykedeelisine vivahteineen ja skaala on vielä hieman syventynyt. Vertebraen kuivakat soundit ovat saaneet eloa ja Grutle Kjelssonin korina on hieman helpommin lähestyttävää. Ilokseni huomaan myös, että ääripäihin on panostettu. Ruunilla ainekset oli sekoitettu tasalaatuiseksi massaksi, kun ne nyt korostuvat omillaan. Karskimpi raasto on rajumpaa ja sitä on enemmän kuin muutamalla viimeisellä levyllä. Toisaalta taas kevyempi kilkuttelukin menee pidemmälle, kuten Yes-vaikutteinen Nighsight. Ivar Björnson tuntuu sooloissaan luotaavan enemmänkin 70-luvun progea. Mutta ei Enska ole silti leipälajistaan luopunut. Monumentaaliset riffit ja elämää suuremmat huiput Grutlen hoilotuskuoroilla ryyditettyinä toimivat yhä.

Enslavedin pitkän ja onnistumisten täyteisen uran menestysresepti on jatkuva uudistuminen. Jotakuinkin kahden – kolmen albumin välein tapahtuva nahanluonti pitää homman virkeänä. Sen aika alkaisi olla, sillä uutukainen seuraa kahta aiempaa kuten Monumension Mardraumia. Toivottavaakin rohkeammat kokeilut olisivat, sillä seuraava tällainen albumi tuskin enää jaksaa sytyttää. Axioma Ethica Odini niin kuitenkin loistavuudessaan vielä tekee.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2010-11-01
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.