Volbeat – Beyond Hell / Above Heaven

En voi enää kuunnella Volbeatia, kun se on nykyään niin mainstreamia. Tuossa varmasti lause, jota moni on kuullut parin viimeisen vuoden aikana useasti. Sitkeästä vastustamisesta huolimatta Tanskan tämän hetken kuumimman listajyrän uusin albumi myi maassamme kultaa, ja samalla sielunsa. No ei tuosta toteamasta ole totta kuin ensimmäinen puoli. Jos artisti haluaa olla poissa parrasvaloista, niin soittakoon pitseriassa tai treenitilassaan, poissa muiden silmistä. Me matkaamme Volbeatin ja yhdessä tuhansien muiden kanssa kohti auringonlaskua hyvällä mielellä.

Rock ‘n’ roll, country ja metalli ovat ne kulmakivet, joiden ympärillä yhtyeen äänimaailma on pyörinyt koko levytysuran ajan. Niin se on nytkin, sillä vaikka periaatteessa Volbeat ei ole uusiutunut, niin se kuitenkin elää omassa lihassaan, vailla ulkopuolista tekohengitystä. Edes levyn vierailijoita ei voi laskea lisähapen tarjonnaksi, vaikka siihen olisi helppo päätyä. Sekä Mark Greenway että Mille Petrozza tuovat levylle oman panoksensa luonnollisella tavalla. Panoksen luonne on sellainen, joka mitä todennäköisimmin kumpuaa vokalisti Michael Schøn Poulsenin aikaisemmasta bänditaustasta. Millen 7 Shots ja Markin Evelyn tuovat mukavan lisän raskautta kokonaissoundia ajatellen.

Kappaleissa on paljon tunnistettavia elementtejä edellisiltä levyiltä, eli niitä ei siis pelätä käyttää uudelleen. Sama pätee ajoittain sanoitusten kanssa, mutta niiden varaan en paljoa laskisi. Pääasia on, että kamalimmat latteudet ovat poissa. Kontrasti on kuitenkin se ase, johon Volbeat luottaa. Läskibasson, metalliriffien, tuplabasareiden ja Johnny Cash -henkisyyden yhdistelmä on itsessään toimiva. Suurin haaste on sekoittaa ainesosia sillä suhteella, että ne eivät toista itseään, eivätkä siten menetä kiinnostavuusarvoaan.

Above Heaven/Beyond Hell on sekoitussuhteeltaan onnistunut kokonaisuus, joka jää kestonsa kanssa juuri alle kipurajan. Kukaan ei varmaankaan pakota kuuntelemaan koko levyä yhdeltä istumalta, joten pienempien osasten kohdalla levyn arvo nousee entisestään. Levy ei ole niin vahva kuin sen heikoin lenkki, vaan se selkeästi heikointa lenkkiään vahvempi. Kuitenkin tässä on loppujen lopuksi hienolla tavalla kyse siitä, että niin jykevää on rakkaus.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-10-18
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.