Killing Joke – Killing Joke

Killing Joken edellisestä levy on ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta. Tämän eräänlaisen kieroutuneen musiikillisen roolimallin jälkeläisiä, vaikutteiden ottajien muodossa, on saatu ihmetellä kerran jos toisenkin.

Levyllä soittaa Killing Joken alkuperäinen kokoonpano, johon on lisäksi saatu mukaan Foo Fighters -rumpali Dave Grohl (toim.huom. siis Foo Fighters -vokalisti ja Nirvana-rumpali, joka tällä levyllä soittaa rumpuja). Grohl tekee hyvän työn levyllä eikä sorru todellakaan popitteluun, joten liian köykäisestä soitosta ei ole pelkoa. Levy on kokonaisuudessaan ja keskitien musiikkiin verrattuna lähes raastavan pelottava. Täysin psykopaattiset lauluosuudet eivät hellitä ja skitsahtanut miksaus kaikuineen luovat levylle hautamaisen maun. Raskasta musiikkia maan alta, jollain oudolla tavalla King Crimsonin massiivisuutta sisällään pitäen.

Paras biisi löytyy levyltä viimeisenä. The House that Pain Built -biisissä levy huipentuu ja sisäistyy, ja sillä on täysin sisäänpäin kääntynyt todellisuus. Jos erinomaisen kauhukirjailija Clive Barkerin (mm. Hellraiser -elokuvat) tuotanto nuotinnettaisiin, kuulostaisi se mahdollisesti tältä. Ajoittain kunnioitetaan Fantomasin Directors Cutin tunnelmaa ja vanhaa venäläistä sekä englantilaista laulelmaperinnettä, ja tietysti armotonta lihasten ja jänteitten murjontaa. Sanoitukset yhteiskuntakritiikissään ovat musiikin lailla psykedeeliset ja ahdistavat.

Levy kuitenkin edellyttää useamman kuuntelukerran ennen kuin se aukeaa kunnolla. Suosittelen levyä metalliharrastustaan aloitteleville, mutta varoituksena: tämä voi muuttaa suuntautumista niin musiikissa kuin ammatinvalinnassakin. Mukana myös erinomaisen hienot taidekannet.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-15
Arvostelija : Juha Kähkönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.