Hero Dishonest – Dangerous

Tutustumiseni Hero Dishonestin uuteen albumiin ajoittui epäsuotuisaan kohtaan. Kuluneen puolen vuoden aikana olen kuunnellut helsinkiläisbändin kymmenen vuoden takaista Pleasure/Disgust -debyyttiä ja sen ryöpsähteleviä hc-punk -kappaleita kymmeniä kertoja. Mihinkään yhtä alkukantaiseen ei vuosikymmenen soittanut bändi pysty, vaikka siitä ei ole epäilystä etteikö yhtye kykenisi soitollaan irrottamaan hikeä – itseltään ja kuuntelijoilta.

Hero Dishonestin kehityskaari ensimmäisestä levystään tähän viimeisimpään ei ole tietenkään yksiselitteinen. Eräänlainen uusi alku tämä levy kuitenkin on. Dangerous-levyä on hiottu pitkään ja lopulta levytystauko muodostui noin neljän vuoden mittaiseksi. Aktiivinen keikkailu on voidellut yhtyeestä ilmaisultaan raa’an tehokkaan kokoonpanon. Toinen hyvältä musiikilta vaadittava puoli, sävellys- ja sovitustaito, on sekin hyvällä tavalla selkeästi kuultavissa.

Yhtye tukeutuu kappaleissaan useisiin osoitettaviin tyylilajeihin, mutta mikä parasta kappaleet rullaavat eteenpäin kuitenkin musiikin ehdoin, ei muusikon. Bändin hardcore- ja punk-juuret kuulee, aivan kuin levy-yhtiötiedotteessakin esille nostetut ajoittaiset melodiset melurock-kohdat, post-punkin rytmit tai doom-metallin muutamat raskaat laahausriffit. Parin kolmen kuuntelukerran jälkeen kokonaisuus on piirtynyt tarttuvien kertosäkeiden ja riffien ympärille.

Niin, Hero Dishonestin kyky kirjoittaa päähän jumittava kertosäe ei ole kadonnut mihinkään. Levyn paras yksittäinen esimerkki tarttuvasta ja dynaamisesti sovitetusta kappaleesta on levyn puolivälin paikkeilla kuultava Company Bad Man – hiljaisella, kaiutetulla kitaramelodialla alkava kappale hyppää suoraan säkeistön itsevarmaan komppiin, kasvaen hokevaan kertosäkeeseen (”You hear laughter in the distance”). Bändillä on vielä varaa lyöttää b-osaan toinen kuningasmelodia (”What’s done is done, it’s time to shake hands and move on”). Vieläkö Alternative Nation pyörii MTV:llä? Ai ei…

Yhtä lailla nimeltä voisi mainita Dead Man’s Sauerkrautin, jonka avausriffissä on voimakas aikanaan Bad Vugumille levyttäneen The Prow -yhtyeen muisto. Samaa likaisuutta on Bad Days Mountingin ahdistuksessa. Sen sijaan Birth, Sports Illustrated, Death pystyy reilussa minuutissa olemaan esimerkillistä hc-grindia ja doomia. Usealla levyn 16 kappaleesta on tarjottavaan jotain, mitä et vapaaehtoisesti saa päästäsi pois. Muutamat suoraviivaisemmat kappaleet jäävät väkisinkin monipuolisempien kappaleiden varjoon, mutta yhdessä kaikki tuovat oman lisänsä kokonaisuuteen.

Hero Dishonestin eklektisessä soundissa on voimakas eurooppalainen maku, uuden luominen olemassa olevista elementeistä. Musiikki ei missään kohti kuulosta pakotetulta. Aika näyttää, minkälaiseksi Dangerousin arvostus muodostuu, mutta ajattoman hieno ja monipuolinen levytys tämä joka tapauksessa on.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-12-06
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.