Vaselines, The – Sex with an X

Viime vuosien indie-comeback-virran riemastuttavimpia tapauksia on ehdottomasti ”Kurt Cobainin lempibändin” The Vaselinesin paluu. Edesmenneen grungeikonin kaikista triljoonista namedroppauksista tämä tuntui aikoinaan toistuneen kaikkein sinnikkäimmin ja vilpittömimmin. Tätä vahvistaa omalta osaltaan se, että Nirvana äänitti peräti kolme The Vaselines -coveria: Son of a Gun, Molly’s Lips ja Jesus Doesn’t Want Me for a Sunbeam, jotka auttoivat tekemään pikkuisesta skottibändistä pienoisen kulttilegendan – ei tosin vielä ensimmäisenä elinkautena. Jo kolme vuotta perustamisensa jälkeen vuonna 1989 hajonnut yhtye kokosi rivinsä ensimmäisen kerran 1990 lämmitelläkseen Nirvanaa Edinburghissa. Seuraavaan keikkaan menikin sitten pitempi tovi, 16 vuotta.

Kierrettyään muutaman vuoden lähinnä indiefestivaaleilla soittamassa kahdessakymmenessä vuodessa hämmästyksekseen singalong-klassikoiksi muodostuneita vanhoja kappaleitaan, ydinkaksikko Eugene Kelly ja Frances McKee päättivät viedä comebackin seuraavalle tasolle, ja nauhoittaa ensimmäisen albuminsa 21 vuoteen. Kakkoslevy Sex With an X syntyi yhdessä livekeikoillakin avittaneiden Belle & Sebastian -kamujen kanssa ja sen julkaisi syyskuussa tietystikin Sub Pop Records. Näin ympyrä sulkeutui ja tuloksena on paras Sub Pop -julkaisu piiiitkäään aikaan.

Sex With an X:n suola on sama vanha nerokas yhdistelmä reipasta folk/kantri-sävytteistä indiepoppia, taudin lailla tarttuvia melodioita ja ilkikurisen asenteikkaalla huumorilla maustettuja sanoituksellisia oivalluksia. Toki ajan hammas kuuluu, vaikkei välttämättä huonossa mielessä. Vuorottelevat nais/mies-vokaalit ovat hivenen enemmän täti/setä-vokaaleja ja rämisevämpää rokkausta ei löydy kuin Ruined-avauskappaleesta, mutta sen rajuudessakin pilkkakirves lentää nimenomaan dekadentin poptähteyden suuntaan. Lyriikat ovatkin erityisen viehättävällä tavalla keski-ikäisen punk, minkä voi huomata etenkin mahtavasti otsikoidun Overweight but Over You:n tai täsmätehokkainta pop-antia edustavan I Hate the 80’s:in kohdalla.

What do you know? You weren’t there
It wasn’t all Duran Duran
You want the truth? Well this is it.
I hate the 80’s cause the 80’s were shit

Nimibiisin avainvirkkeet Feels so good must be bad for me/Let’s do it, let’s do it again taas kiteyttää loistavasti vanhan suolan janottamisen kaltaisen tunteen ja toimii näppärästi paluun teemalauluna. Reippaiden poppailujen lisäksi mukana on tunnelmallisuudellaan tuoreempaa puolta The Vaselinesista esitteleviä raitoja kuten garagemainen rautalankafiilistely Devil’s Inside Me ja psykedelisiin sfääreihin kurkotteleva Whitechapel.

Tuntuu tyhmältä, mutta termi ”aikuiseen makuun”, sopii jotenkin hyvin kuvaamaan Sex With an X:ää. The Vaselines sanailee kuittailee iän ja kokemuksen karaisemalla varmuudella ja parivaljakon asenteesta henkivä ”tällaisia ollaan eikä välitetä hittojakaan mitä muut ajattelevat” vakuuttaa sata kertaa enemmän kuin parikymppisen hipsterin individualismijorinat. Kyseessä on melko lailla täydellinen hyvän mielen levy, muttei ihan klassisessa mielessä. Ymmärtäminen vaatii ehkä sen, että on kokenut reippaasti sitä pahaakin mieltä, vaan ei totaalisen kyynistymisen pisteeseen. Tässä vuoden 2010 hurmaavimpia ja elämänmakuisimpia levyjä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2010-12-06
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.