Various – Magic – A Tribute to Ronnie James Dio

Manowar edustaa etenkin 80-luvun levytystensä ansiosta allekirjoittaneelle melodisen heavyn terävintä kärkeä, mutta kaikki orkesterin tekemiset 2000-luvulla eivät ole kestäneet päivänvaloa. Musiikin muovaaminen kliiniseksi sinfoniajuustoksi, taloudelliset sekoilut Magic Circle -levy-yhtiön parissa, rumpali Scott Columbuksen lähtö kokoonpanosta kaikessa hiljaisuudessa ja ylipäätään Neuvostoliitto-henkinen totalitaarinen tiedotuspolitiikka ovat antaneet etenkin Joey DeMaiosta hieman kyseenalaisen kuvan.

Samaan arveluttavien tekojen sarjaan kuuluu tuoreen Dio-tribuuttilevyn julkaisu. Keväällä menehtyneen vokalistin manageri-leski Wendy Dio ehti jo tuoreeltaan kommentoida, etteivät DeMaio ja Dio suinkaan olleet varsinaisia ystäviä, ja levyllä mukana olevista artisteista David Feinstein ilmoitti, että hänen kappalettaan käytetään vastoin bändin suostumusta. Levyn “klassisen minimalistinen” toteutus – DeMaion siirappinen muistopuhe ja kourallinen suttuisia Dion uran varrelta – antavat ymmärtää, ettei Magic Cirle ainakaan kylve rahassa.

Itse levytys on tyypillisten tribuuttien tavoin laadukkaasti soitettu mutta hajanainen ja vailla kunnollista punaista lankaa koottu kasa biisejä. Manowarin versio Heaven and Hellistä on muodollisesti pätevä mutta hengetön, ja samaa voi sanoa Holyhellin livenä äänitetystä, osittain uudelleen sovitetusta Holy Diver -taltioinnista. Itse asiassa yhtyeen esitys on sen verran eleetön, että yleisön riehakas yhteislaulu ja mylvintä lopussa kuulostavat suorastaan päälle liimatuilta. Metalforcen, Crosswindin ja vastustamattomia naurunpyrskähdyksiä nimellään aiheuttavan Magic Circle All Star Bandin esitykset eivät aiheuta edellistenkään verran tunnereaktioita, mutta vastoin David Feinsteinin tahtoa levylle päätynyt Far Beyond on ironisesti kokoelman onnistuneimpia esityksiä. Kyseessä on siis Feinsteinin oma sävellys, jota DeMaio on vain keksinyt väittää Diolle omistetuksi teokseksi. Dio-covereiden osalta en joka tapauksessa näe mitään syytä, miksi alkuperäisesitysten asemesta pitäisi kuunnella näitä versioita.

Rahastukseltahan Magic – A Tribute to Ronnie James Dio vaikuttaa, mutta on vaikea uskoa, että tällaisella henkisesti Anttilan alelaariin sopivalla myyntiartikkelilla saisi taskujaan pullistelemaan. Kannattaisikohan DeMaion vain keskittyä uuteen Manowar-materiaaliin ja jättää tällaiset tempaukset muille hämärille pikkuliikemiehille? Kannattaa muistaa, että nykyisin viiden vuoden levytystaukoja suosiva orkesteri julkaisi parhaimmillaan kaksi erinomaista levyä vuodessa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2010-10-11
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.