Man-Eating Tree, The – Vine

Harvoin kotimaisen bändin debyyttialbumia kohtaan on yhtä suuret odotukset kuin oli The Man-Eating Treen Vine-levyyn jo monta kuukautta ennen levyn ilmestymistä. Markkinavoimat olivat onnistuneet tehtävässään jo hyvissä ajoin ja kyseessä onkin eräänlainen superkokoonpano, jossa kaikki musikantit ovat tehneet itsensä tunnetuiksi aiemmissa tai nykyisissä yhtyeissään. The Man-Etaring Treehan koostuu ex-Sentencedin Vesa Rannasta (Rummut), ex-Fall of the Leafen Tuomas Tuominen (laulu) ja ex-Embrazesta tuttu Heidi Määttä (koskettimet) sekä Janne Markus (kitara), joka soittaa myös Poisonblackissa ja Mikko Uusimaa (basso) on Reflexion-miehiä.

Korkealla olivat siis odotukset, mutta mitä saatiinkaan? Monessa arvostelussa on ehditty jo sanoa, että levy on tasapaksu ja liiankin tutun turvallinen, ja totta on tuokin tietyssä mielessä. Tuo olikin ensimmäinen reaktio muutaman kuuntelukerran jälkeen. Mutta niin vaan uusien levylle annettujen mahdollisuuksien myötä musiikista alkoi löytyä enemmän tarttumapintaa ja uusia puolia, joihin ei alussa oikeastaan kiinnittänyt mitään huomiota edes. On totta että levystä odotti suurta ja mahtavaa läpilyöntiä, johon lopulta ei ihan täysin yllettykään, mutta ei Vine missään nimessä tasapaksu ole, kun vaan jaksaa kuunnella sitä uudestaan ja uudestaan. Se vaan on nykypäivän kertakäyttöihmisille monesti liikaa, jos ei heti aukene.

Vine käynnistyy ehkäpä väärällä aloitusbiisivalinnalla, juurikin hieman keskikastin biiisillä Lathing a New Manilla, joka soi tunnelmallisesti tuoden monenlaisia fiiliksiä pintaan, mutta tässä vaiheessa pankkia ei vielä räjäytetä. Ruotsalainen Katatonia käy paikoin mielessä, mutta sekin on lopulta väärä verrokki kokonaisuutta ajatellen. Biisi on alkuun kevyt, mutta loppua kohti jyrävyyttä alkaa löytyä, kunnes 4:20 kellottaessa tulee mukaan erittäin tarttuva hauras kosketinkuvio, joka oikeastaan pelastaa paljon kappaleessa. Lathing a New Man on melko kuvaava tavallinen The Man-Eating Tree -kappale.

Seuraavat huippukohdat koetaan Kolmosbiisissä This Longitude of Sleep, jossa vokalisti Tuomas Tuomisen erittäin lahjakkaan monialainen kiillotetun puhdas äänimaailma pääsee kunnolla esiin. Tämä onkin koko biisin tehokkain voimavara. King of July puolestaan on sekä kevyt että raskas, mutta jokseenkin tasainen. Sinkkubiisiksikin nostettu Out of the Wind on ominta The Man-Eating Treetä, vaikka teema onkin ehkä helpommin lähestyttävä kuin muissa kipaleissa. Out of the Windiin on saatu vangittua tappavaa tarttuvuutta sekä toimiva kertosäe, joka puuttuukin useasta levyn kappaleesta.

Nights in White Satin on cover jopa vuosikymmenten takaa. Vuonna 1967 ensimmäistä kertaa julkaistu brittiläisen The Moody Bluesin kipale on soinut radiossa tiuhaan aina näihin päiviin asti ja olikin myös The Man-Eating Treen versioimana heti tutunkuuloinen. Lainatavaran toivoo aina olevan jollain tavalla vertailukelpoinen alkuperäisen kanssa ja tässä on, piru vieköön hieno versiointi kerrassaan! Voin ihan rehellisesti sanoa Tuomisen laulusuorituksen kestävän vertailua jopa alkuperäisesittäjän Justin Haywardin kanssa.

Vaikka Vinestä odotti periaatteessa vieläkin kovempaa tulokasta, se lyö silti hyvin läpi ja on voimakas debyyttilevy. Jos joku odottaa Vesa Rannan läsnäolon tuovan bändiin vaikutteita Sentenced-ajoilta, hän erehtyy täysin. Ainakaan itse en kuule The Man-Eating Treen musisoinnista mitään mikä liittyy Sentencedin musiikkiin. Ainoa jollain tasolla yhdistävä tekijä on tietty alakuloisuus. Vine on kuitenkin joka tapauksessa raskaampi esitys kuin Sentencedin viimeinen levy The Funeral Album (2005). Bändissä musisoivista eniten vanhoja kaikuja tuo luonnollisesti vokalisti Tuominen. Vine on ehdottomasti hyvä avaus, mutta mitä tuokaan tullessaan toinen levy?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-12-20
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.