Nat Newborn – Back to the Moon

Onko Visa “Nat Newborn” Luttinen Porin oma Mike Flowers? Jätetään kysymys toistaiseksi hautumaan ja tutustutaan herran uuteen Back to the Moon –albumiin.

Lähtöidea on tehdä svengaavaa bigband musiikkia Frank Sinatran hengessä, ja kääntää uudempien aikojen isoista hiteistä seuralaisia omille kappaleille. Torvet törähtelevät ja humoristinen vire löytyy helposti, kun Lenny Kravitzin Are You Gonna Go My Way, sekä Katy Perryn I Kissed A Girl pamautetaan alkurynnistyksessä ilmoille. Vitsi on kulunut, mutta se toimii yhä, kiitos sovitusten voimakkaan etunojan.

Kuuntelukertojen myötä osa lainoista menettää kuitenkin nopeasti hohtoaan. Etenkin Highway to Hell ja jo puhkisoitettu Proud Mary tippuvat hanakasti soittolistalta. Ainoastaan iki-ihana Barry White -siivu You´re the First, the Last, My Everything pitää pintansa, ja Lady Gagan Pokerface sinnittelee hyvänä kakkosena. Yhtyeen omista kappaleista löytyy sen sijaan huomattavasti enemmän potentiaalia. Riehakas avausraita King of Cool, ensiluokkainen nimibiisi, sekä siistin hillitysti svengaava Frankly, My Dear osoittautuvat ajan myötä melkoisiksi helmiksi. Ehkäpä ensi kerralla omien tuotosten osuutta kannattaisi kasvattaa entisestään.

Lopuksi palaamme takaisin alkuperäisen kysymyksen pariin. Nat Newbornin rakkaus big band -soundia kohtaan on niin aito, että vertailut herra Flowersiin ja kumppaneihin voi unohtaa. Back to the Moon on hyväntuulinen ja raikas albumi, jonka todellinen suola löytyy yhtyeen omista kappaleista. Swing on!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-12-13
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.