Timo Rautiainen – En oo keittäny enkä myyny

Timo Rautaisen sooloura on edennyt siihen pisteeseen, ettei enää tarvitse muistella ensimmäisenä, mistäs yhteydestä se Timo olikaan aiemmin tunnettu – eikä välttämättä tule edes mieleen. Kolmas albumi on ollut julki jo tovin. Hassusti nimetty En oo keittäny enkä myyny on ehdottomasti viimeinkin ominta ja rankinta Rautiaista sitten Trio Niskalaukaus -päivien. Levyillä Sarvivuori (2006) ja Loppuun ajettu (2007) Timo kokeili siipiään enemmän kokeilevalla materiaalilla, eikä sitä ole täysin unohdettu nytkään, vaikka levyn kappaleisiin sisällepääsyn kynnys onkin matalemmalla kuin ennen.

Rautiaisen onneksi tai epäonneksi – kuinka vaan, läheiset välit YUP:n ukkojen kanssa alkaa paitsi näkyä levyn kansivihkosessa, myös kuulua kappaleissa. Esimerkiksi radiosoittoa paljon kerännyt Bacchuksen tiellä kuulostaa jo melkoisesti YUP:ltä metalliversiona, eikä tämä ole ainoaksi jäävä yhtäläisyys. En sanoisi asian häiritsevän, se kuulostaa enemmänkin mielenkiintoiselta. Aiemminhan Jarkko Martikainen on tehnyt Rautiaiselle lyriikkaa, nyt myös Valtteri Tynkkynen soittaa Timon kokoonpanossa bassoa ja taustalaulaa. Bacchuksen tiellä on kova biisi, samaan nippuun pääsevät avaava erittäin raskas ytimekäs Anarkisti ja vaikkapa enemmänkin Niskalaukaus-ajoilta kaikuja tuova Pääsenkö taivaaseen?

Kuningas ja Sukujuhla taasen ottavat harppaukset pois totutusta ja voi tulla mieleen jopa Eppu Normaali, Sukujuhla kuulostaa paikoin kuin suoraan Aknepopin biisiltä, ensin mainittu vähän myöhemmän ajan kaman henkiseltä. Huomattavaa levyllä on särökitaran poisjäänti kokonaan kappaleesta numero kuusi eteenpäin aina viimeiseen Minä-biisiin saakka. Tässä välissä kuullaan enemmän Rautiaisen sooloura-aikaudelle ominaista iskelmähenkistä vaikeammin lähestyttävää tavaraa, jonka kohderyhmä on aina jäänyt itselleni pimentoon. Kymppikipaleen virkaa hoitaa Ismo Alangolta lainattu Hetki hautausmaalla, joka soi mukavasti niin kuin aina Timon koverit yleensäkin. Kipale menee kätevästi levyn loppupään iskelmien sekaan.

En oo keittäny enkä myyny onkin kaksijakoinen kuuntelukokemus. Alkupään raskaampien huippuhetkien jälkeen tarjotaan kahden ensimmäisen levyn tapaista kokeilevampaa materiaalia. Jotenkin levylle on vaikea keksiä yhtä ainutta kuvaavaa sanaa, eikö toisaalta tarvitsekaan. Joka tapauksessa Timo Rautiainen on nyt vaikutteista huolimatta omillaan ja lähes täysin irti menneisyyden haamuista.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-12-20
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.