Kraftwerk – Tour De France Soundtracks

Niin kauan kuin teknosta on puhuttu, on yksi nimi ollut ylitse muiden. Kyseessä on tietenkin jo 1970-luvun alusta asti saksalaista robottielektroaan generoinut Kraftwerk. Teknon lisäksi bändi on vaikuttanut lähes kaikkeen moderniin popmusiikkiin. Olisi peräti mielenkiintoista nähdä (ja kuulla), mitä nykyajan musiikki olisi ilman tätä voimalaitosta. Uskon, etten ollut ainoa joka 16 vuoden sietämättömän vitkuttelun jälkeen ei ollut uskoa silmiään, kun Ralf Hütter ja Florian Schneider viimein julkaisivat uuden pitkäsoiton.

Kraftwerk on siitä outo bändi, että se saa muiden käsissä hyödyttömät ideat toimimaan kerta toisensa jälkeen. Bändin jäsenet ovat oman ideologiansa mukaan tehneet itsestään lähes robotteja, josta kertoo myös Kraftwerkin legendaarisiksi muodostuneet “live”-esiintymiset. Jos bändillä on pokkaa laittaa mallinuket lavalle ja soitella itse lavan takaa, ja vielä saada yleisö haltioihinsa tällä järjestelyllä, puhutaan jo musiikin sijaan kokonaisesta konseptista.

Vaikka uusi (joskin osittain kierrätetty) teema taas löytyykin, ei Tour De France Soundtracks varsinaisesti tuo mitään uutta Kraftwerk-ideologiaan. Hyvä niin – Kraftwerk on niin kaiken kolunnut porukka, etteivät tekemällä tehdyt uudet linjaukset välttämättä hyviltä kuulostaisikaan. Tällä kertaa suuriksi pyöräilyfaneiksi tunnustautuneet miehet ovat tehneet tribuutin Ranskan ympäriajolle kisan satavuotisjuhlan kunniaksi. Aikoinaan bändi loi modernin musiikin tulevaisuuden lisäksi oman tulevaisuutensa, ja nyt 16 vuotta myöhemmin se on jälleen aikaansa edellä tismalleen samoilla eväillä.

Vaikkei pyöräily äkkikseltään kuulosta kovin elektroniselta puuhalta, on Kraftwerk saanut tämänkin toimimaan. Joskaan varsinaisista vokaaleista ei voi puhua, kertoilevat kappaleiden hokemat robottisella äänellä vitamiineista, lisäravinteista, sydämentahdistimista ja Ranskan ympäriajon etapeista. Musiikissa on selkeä huumoriaspekti, mutta saahan hyvä musiikki hauskaakin olla.

Intron jälkeen alkava kolmen raidan mittainen Tour de France Étape (1-3) on kuin yhtä biisiä, jonka soisi jatkuvan loputtomiin. Sihahtavat lautaset tuovat mieleen kirskuvat kilpapyörän ketjut, ja etappi kolmosen lopussa huomaa jo hengittävänsä kappaleen tahdissa. Kutosraita Vitamin nousi omaksi suosikikseni suorastaan tarttuvan “kertosäkeensä” ansiosta. Elektro Kardiogramm kuulostaa myös hämmentävän hyvältä, varsinkin reilulla äänenvoimakkuudella kuunneltuna. On tosin epäreilua nostaa kappaleita muiden edelle; levy on erittäin tasalaatuinen ja täyttä tavaraa alusta loppuun.

Koko levyä leimaa pyöräilyteema sekä biisien nimissä että kappaleissa itsessään. Jos levyn minimalistista yleisilmettä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se “hengästyttävä”. Tuotanto on bändille tuttuun tapaan luonnottoman täydellistä. Soundit ovat pehmeän upottavat tai kristallinkirkkaat tarpeen mukaan. Robottinen ääni on tuttu jo bändin alkuajoilta, joskin tällä kertaa englannin ja saksan lisäksi androidimme puhuu myös ranskaa.

Kraftwerk on bändi, jota ei sovi arvioida perinteisin arvosanoin. Bändi nauttii niin suveneeria kulttimainetta, että levyn voisi lyödä suoraan klassikko-nippuun ja heittää perustelut romukoppaan. Totuus on se, että tuntemattoman artistin käsissä nämä ideat ja teemat eivät olisi edes julkaisukelpoisia, mutta yli kolmenkymmenen vuoden tinkimättömän tuotannon edessä on pakko nostaa kädet ilmaan – nämä miehet tietävät, mitä tekevät. Kokonaisuus on jälleen suurempi kuin osiensa summa, ja helpotuksen huokaisut perusteltuja: Kraftwerk on tullut takaisin.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-11
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.