Islaja – Keraaminen pää

”Siltä näytti, olin keraaminen pää puisilla hartioilla.”

Helsingistä Berliiniin muuttanut Islaja on yhtä kuin Merja Kokkonen, ja Islajan neljäs pitkäsoitto on monin tavoin kuin Kokkosen uusi kotikaupunki; värikäs mutta minimalistinen, kolkko mutta silti oudon sydämellinen. Aiemmin Islajan yhteydessä on ahkerasti mainittu sanat ”metsä” ja ”folk”, mutta nuo sanat voi nyt unohtaa sillä Keraaminen pää on jotain huomattavasti enemmän.

”Väitätkö ettei sua hämmennä tää ihme ihmis-näytelmä?”

Edellisillä Islajan albumeilla soittimet sekoittuivat usein toisiinsa ja äänimaisema tahtoi olla kuin yhtä suurta pintaa, josta oli vaikea erottaa yksityiskohtia. Nyt taustat on riisuttu lähes minimiin ja jokainen soitin piirtää tarkkoja viivojaan aiempaa suuremmille kankaille. Karsittu tyyli on tehnyt musiikista helpommin lähestyttävää, mutta tuoreen albumin yleinen henki on kehityksestä huolimatta edelleen äärimmäisen kokeellinen. Säröinen kitara, piano ja basso sisustavat satunnaisten puhaltimien kera kappaleiden karuja huoneita, joissa on löydettävissä lähinnä valkoisen ja mustan sävyjä. Kaiken keskelle kohoaa Kokkosen laulu joka on usein enemmänkin lausuntaa. Kokkosen ääni ja tyyli jakavat varmasti mielipiteet, kuten jokainen persoonallinen ääni aina tekee, mutta Keraamisen pään tarpeisiin ilmaisu on täydellistä.

”Mitä tehdä kun peilistä katsoo aivan väärä henkilö, mutta peilin taaksekaan ei näe?”

Terävien tekstien teemat kertovat usein hauraista hetkistä ja mielistä, tosin mukaan on sujahtanut myös sopiva annos kuivaa huumoria. Avausraita Joku toi radion heijastaa groovaavalla kuviollaan mieleen varjokuvan Vukista, kun taas kiihkeä Rakkauden palvelija / 14. käsky omaa sitä riisuttua kauneutta ja mystisyyttä, joka oli ominaista kultakautensa Nick Cavelle. Muita vertailukohtia on aika turha etsiä tai esittää, sillä Keraaminen pää on persoonallisuudessaan omaa luokkaansa. Islaja on neljännellä pitkäsoitollaan löytänyt sen pisteen, jossa kaikella on merkitys eikä pieninkään palanen ole turha. Suorastaan mykistävän kaunista musiikkia, jota pohtivat, monikerroksiset lyriikat ainoastaan vahvistavat.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2010-09-27
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.