M.I.A – Maya

Maya, oikeassa kirjoitusasussaan /\/\/\Y/\, on Mathangi Arulpragasamin eli M.I.A:n kolmas albumi. Srilankalais-englantilainen sooloartisti tuli tunnetuksi vuoden 2007 Kala-albumiltaan, jonka Paper Planes -sinkku iskostui osaksi jokaisen musiikitietoutta viimeistään Slumdog Millionaire -elokuvan soundtrackilta. Orgaaninen ja vivahteikas Kala oli äänimaailmaltaan erikoinen länsimaisessa musiikkikulttuurissa – levyn inspiraatiolähteet olivat selvästi Intiasta ja muista eksoottisemmista paikoista. Erikoisuudestaan huolimatta (tai juuri sen takia) Kala nousi kiinnostavimmaksi levyksi julkaisuvuotenaan onnistuen olemaan sekä syvä kuuntelukokemus että koukuttava pop-levy.

Kolmen vuoden jälkeen M.I.A on tehnyt selvän pesäeron aikaisempaan albumiinsa, vaikka jonkinnäköinen hip hop -pohja kappaleilla onkin. Mayalla soundimaailma on selvästi elektronisempi ja rockimpi. Levyltä lohkaistut sinkut kertovat aihepiirien olevan myös eri karsinasta kuin edeltäjällään; Youtubestakin sensuroitu Born Free pilkkasi Yhdysvaltain pelkoa kaikkea punaista kohtaan räjäyttelemällä punapäitä kappaleiksi oikean rikollisuuden rehottaessa ympärillä, kakkosinkku XXXO:n parodioidessa sosiaalista mediaa ja hyperseksualisoitua mediayhteiskuntaa.

Tekstipuolen rikkaus on koitunut musiikillisen puolen kohtaloksi. Debyytti Arularilta lähtien yhteistyössä syntyneet kappaleet (muun muassa Diplon, Switchin ja Blaqstarrin kanssa) ovat uran myötä kaventuneet enemmän M.I.A:n itsensä säveltämiksi, mikä näkyy myös laadussa. Monet Mayan kappaleista ovat yksinkertaisesti sekavia ja täyteenahdettuja. Joissain kappaleissa tämä toimii, kuten Teqkillassa, mutta koko levyn mittakaavassa sekavuus alkaa rasittamaan korvia. Hitaammat kappaleet eivät tätä haittaa poista. Edeltäjä Kala oli suhteessa samanlainen, mutta esimerkiksi Birdflun tai Bamboo Bangan efektit ja äänet eivät missään vaiheessa alkaneet vaivaamaan.

Mieleenpainuvalla äänellä, joskin keskinkertaisella laulutaidolla, siunattu M.I.A soi levyllä hieman monotonisena varsinkin räppiosuuksissaan. Lauluosuudet ovat M.I.A:lla yleensä kätkeneet sisäänsä erinomaisia pop-koukkuja, mikä levyllä onnistuu edellämainitun XXXO:n kohdalla. Muuten laulua kuuluu lähinnä hitaammissa kappaleissa, missä näiden teho ei vastaa nopeatempoisempien kappaleiden samanmoisia.

Mayan vertautuessa huonosti edeltäjäänsä, on kuitenkin erinomaista, miten M.I.A on rohkeasti vaihtanut suuntaa. Kalaa mukaileva seuraaja olisi luultavimmin ollut yksinkertaisesti tylsä, mitä Mayasta ei voi todellakaan sanoa. Ajatellen M.I.A:n julkaisuja, Maya istuu jonon kärkeen kiinnostavana askeleena eteen, joskin hieman sivuun.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-08-30
Arvostelija : Juuso Koistinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.