A Swarm of the Sun – Zenith

”Epäilyksen valitseminen elämänfilosofiaksi on sama kuin valitsisi liikkumattomuuden kulkuvälineeksi”, kirjoitti Yann Martel nykyklassikossaan Piin elämä. Kauniisti muotoiltu, elämänmyönteisyyttä korostava anekdootti sopii kuvailemaan tunnetta, minkä A Swarm of the Sunin debyyttialbumi nostattaa; vaikkakin ruotsalaisyhtye on valinnut ilmaisuunsa sekä epäilyksen että liikkumattomuuden.

Erik Nilssonin ja Jakob Berglundin muodostama yhtye esittää valloittavan kiireetöntä musiikkia tässä ajassa. Kaksikko onnistuu vakuuttamaan lahjakkuudellaan – ei välttämättä aitoudellaan – kuulijan, joka debyyttialbumi Zenithin muodossa saa rauhoittua äärimmilleen suunnitellun ja viimeistellyn musiikin äänin. Vaikka levyn kaari on laskettu kestämään kuin silta-arkkitehdin työnä, se ei silti ole väkinäistä, vaan ainoastaan päämäärää tavoittelevaa.

Yhtye kirjoittaa vaikutteikseen post-rockin, indie rockin, elokuvamusiikin ja valikoituja elektronisen musiikin tyylejä. Kappaleita paisutetaan hitaasti ja ilmavasti. Ääripäät ovat etäällä toisistaan: välillä juntataan raskasta tahtia isolla säröllä, välillä sävel vain kuiskaa tai piipittää viestinsä. Tyylilajeja on sekoitettu ajatuksella, sillä Zenith on yhtenäinen, eheä, tumma ja kasvava kokonaisuus. Laulu on toteutettu puhtaana, ja parin säkeistön mittaisista sanoituksista muodostuu tärkeitä tarttumapintoja kuuntelijalle.

Zenith-albumia on tehty hitaasti. Vuoden 2007 alussa yhtye julkaisi debyytti-EP:nsä, jolloin viesti oli että Zenith ilmestyisi jo saman vuoden lopulla. Kolme vuotta lisäaikaa ei ole tehnyt kuin hyvää. Vaikka aikanaan EP:n kehuinkin, on albumi huomattavasti kypsemmällä tavalla valmiimpien muusikoiden tuotos. EP:n avainraidat Refuge ja I Fear the End on kelpuutettu mukaan albumillekin, molemmat alkuperäisiä versioita moniulotteisempina tulkintoina.

Palasiin purettuna Zenith on raskaista, pettyneistä, epäilevistä ja paikoillaan pysyvistä aineksista koottu. Kokonaisuutena sen onnistuminen saa kuitenkin iloitsemaan. Tämä äänessä on hyvä rauhoittua: illaksi, syksyksi, keräämään omia voimia.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-09-20
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.