Ruudolf – Asfalttisoturin viimeinen hidas

Arvostetuimpien suomiräppärien joukkoon kuuluvan Ruudolfin tuorein albumi on kerännyt jälleen runsaasti kehuja. Ja hyvä levyhän se on. Ei nyt klassikko, mutta erinomaisen toimivaa shittiä, niinkuin Rudylta sopii odottaakin.

Lätyn kirkkaimmaksi tähdeksi nousee videobiisiksikin päätynyt nimikappale, joka lienee iskevin Ruudolf-biisi kautta aikain. Muina kohokohtina mainittakoon hillityn pohdiskeleva Paluu tulevaisuuteen, tiukka bileveisu Tyyttää sekä Karri Koiran suhteellisen käsittämätön läppäraita Koira ei itke. Oman mainintansa ansaitsee tietysti myös lopetusbiisi Leijonakuningas-laulu. Överisiirappista slovaria kuunnellessa ei voi kuin repeillä ja todeta, että on jätkillä pokkaa.

Lyriikat ovat suurimmaksi osaksi hyväntuulista ja kevytmielistä tavaraa – vaimolle leperrellään ja leppoisaa perhe-elämää ylistetään, eli artistin elämä on ilmeisesti tällä hetkellä varsin hyvin balanssissa. Uskonnollisuus ei ole tällä kertaa (onneksi) kovin päällekäyvästi esillä. Huumoria ja nokkelia heittoja löytyy runsaasti, ja suomenmestari-Ruudolfin flow on tuttuun tapaan suvereenin vaivatonta.

Biisien soulahtavat taustat ovat suurimmaksi osaksi melko tavanomaisia ja moneen kertaan kuullun oloisia, minkä lisäksiä albumia vaivaa liika pituus. Ruudolfin tuotantoon perehtyneille levy ei myöskään tarjoile mitään uudenlaisia elämyksiä, mutta eipä sen toisaalta tarvitsekaan. Hyvää meininkiä ja viihdettä, ei enempää eikä vähempää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-10-04
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.