Superchrist – Rocket Science

Superchrist karttaa tuttuja genremääritelmiä keksimällä tilalle uusia. Kun kuulostaa ilmavalta, letkeältä ja värikkäältä, voi lopputulosta kutsua spacepunkiksi. Yhtyeen ilmaisussa on samaa jääräpäisyyttä kuin 90-luvun alternativessa ja grungessa. Myös usein Superchristin yhteydessä mainitun Queens of the Stone Agen vaikutuksen kuulee uutukaisella.

Rocket Scientissa on potentiaalia, jota ei täysin hyödynnetä. Siinä missä monet levyn kappaleet jäävät jäsentymättömiksi, ikään kuin itseään alati työstäviksi aihioiksi, tuntuu osa levyn kappaleista lyövän hittipotentiaalinsa yli. Näin käy etenkin sinkkuna julkaistussa Joyrney Is My Destinationissa. Samoin albumia vaivaa vanha tuttu tauti: se hiipuu loppua kohden.

Levyn soundipolitiikka ansaitsee erityismaininnan. Minttu Murasen soittamasta bassosta löytyy särmää ja rosoa, ja solisti Mikko Lohenojan kitara toistaa kirkkaita sävyjä rivakalla otteella. Superchristin musiikista välittyy poikkeuksellisen positiivinen ja iloinen fiilis. Yhtyeen melodiat jäävät päähän pyörimään, mutta kokonaisuutena Rocket Science voisi olla harkitumpi. Tai sitten vika on vain syksyssä, ettei arvosana kipua pykälää korkeammalle.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-10-25
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.