Crowded House – Intriguer

Crowded House on useaan otteeseen korotettu yhdeksi Australian ja Uuden-Seelannin kaikkien aikojen suurimmista pop-yhtyeistä, eikä syyttä. 90-luvun alussa ilmestyneet Woodface ja Together Alone ovat löytäneet paikkansa popin historiassa, eikä bändin pääasiallinen biisinikkari Neil Finn ole iän myötä ainakaan menettänyt otettaan, mistä tuore Intriguer on oiva osoitus.

Yhtyeen toinen uudelleenkasautumisen jälkeinen pitkäsoitto onkin monin tavoin sitä tuttua täydellisen pop-sävelmän metsästystä, tosin Finn yhtyeineen on oppinut myös poikkeamaan niiltä kaikkein ilmeisimmiltä reiteiltä. Uuden albumin materiaali lähteekin loksahtamaan paikoilleen vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen, kun hidastempoiset biisit ovat saavuttaneet pisteen, jossa hajanaisista palasista lähtee jäsentymään suuri kuva. Saavuttaakseen tämän pisteen yhtyeen ei ole tarvinnut suinkaan seota mihinkään progeiluun, se vain ammentaa harvoista elementeistä huomattavasti enemmän sävyjä kuin aiemmin. Noin puolet kappaleista vangitsee upeilla melodioillaan, mutta harmilliset seikkailut tummemman ja terävämmän pään kanssa tuottavat kerta toisensa jälkeen epäonnistumisia. Crowded House vain yksinkertaisesti on enemmän Beatles kuin Rolling Stones, minkä Finn ja kumppanit tasaisin väliajoin unohtavat.

Edeltäjiään balladivetoisempi, hiukan surumielinen sekä rennon vapaasti hengittävä kymmenen kappaleen joukko ei yllä suorassa iskevyydessä takavuosien teosten korkeudelle, mutta kiekolla on omat ansionsa. Kaikessa kuuluu yhä muutaman vuoden takainen murhenäytelmä, mutta edesmenneen Paul Hesterin sielu ei nyt kummittele biiseissä ja tarinoissa, vaan enemmänkin hän tuntuu toivottavan entisille bänditovereilleen hyvää matkaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-08-23
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.