Devilyn – The Past Against The Future

Devilyn on sarjassamme täysin tuntemattomia eurooppalaisia metallibändejä, joita tuntuu olevan miljoona tusinassa ja noin 99,9% yhtyeistä on täyttä kuraa. Hyvin usein eteen on osunut (liian) halvalla tuotettuja death-bändejä, jotka nauttivat jonkinasteista UG-suosiota kotimaassaan. On sinänsä harmi, että ko. musiikkigenreen ei panosteta vielä nykyaikanakaan tarpeeksi, sillä monissa bändeissä olisi potentiaalia vaikka mihin. On tuskallista kuunnella jopa Darkthronen levyjen soundeihin verrattuna huonoja äänitteitä.

Mukaan mahtuu myös täyttä paskaa parempia, kuten tässä tapauksessa Devilyn, jonka demo/promokokoelmaa tässä nyt tarkastellaan. Jollekulle asiaan vihkiytyneellä ehkä kertoo jotain, että bändin vokalisti/basistina toimii Behemothinkin uusimmalle levylle bassoja soittanut Novy.

Ultramegahienot Pioneerini olivat saada kyytiä, kun hakkasin kaukosäätimen skippausnappeja ensimmäisen kuuntelukerran aikana kuin raivopää. Soundit ovat levyllä suoraan sanottuna aivan perseestä ja miksaus on vain hieno sana puolalaisnelikon sanakirjoissa. Basso rämisee pinnassa kuin huono vitsi ja rumpujen mikittäminen on selkeästi annettu tehtäväksi jollekulle, joka pitää rumpuja kasana metallia.

Tämän kurjuuden kruunaa Novyn tyyli laulaa mikki kurkkuputkessa, mikä aiheuttaa lauluihin karmean särön ja tunkkaisuuden. Joko mikki on ollut huono tai sitten mikserissä on potku loppunut. Joka tapauksessa jälki on aika karmeaa kuunneltavaa jopa Darkthronea diggaaville.

Levy on onneksi jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa käsittää vuonna 1994 julkaistun demon ja toinen osa vuoden 2000 promon. Onpa mukana vielä Carcass -cover Heartwork -biisistä ja musiikkivideo bändin omasta biisistä. Ensimmäinen osio, kuten tuli todettua, on aivan kamalaa soundeiltaan. Promo 2000 -osa onkin sitten jo hiukan parempi, vaikkakin edelleen vähän amatööriltä kuulostava.

Nyt kun negatiivisesta puolesta on päästy, päästäänkin niihin positiivisiin juttuihin ja syihin, miksi tämä levy ylipäätänsä on kestänyt useampia kuuntelukertoja. Ensinnäkin porukka on suhteellisen hyvä soittamaan. Toisekseen kyseessä ei ole aivan sitä tusinaörinää tyyliin Serpentia ja Defiled. Kolmas ja tärkein syy on se, että suurin osa biiseistä on oikeasti hyviä. Kahden kitaristin ultranopeat kikkailut ja riffikoukut vakuuttivat ainakin allekirjoittaneen.

Vaikka kyseessä ei olekaan uusi Behemoth, on kyseessä silti erittäin varteenotettava puolalaisakti. Hieman paremmalla tekniikalla ja tarkkuutta hiomalla bändistä voisi tulla vielä jotain. Promo 2000 -osa olisi saanut olla pidempi tai vuoden 1994 demon olisi voinut nauhoittaa uudelleen promoa varten, koska vanhemmat kappaleet ovat selkeästi parempia kuin uudet. Mieleen tulee ehkä hiukan Morbid Angel tämän kokoelmalätyn perusteella eikä se ole ollenkaan huono juttu. Toivottavasti Devilynista kuullaan vielä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-04
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.