Rytmihäiriö – Surmantuoja

Surmacore-rykmentti Rytmihäiriö jatkaa s-kirjaimella alkavien levyjensä saagaa nyt viidennellä studioalbumillaan Surmantuoja. Tittelin lisäksi taiteellisempaan suuntaan ei menekään sitten mikään. Musiikki jatkaa tutuilla ryyppykämpän hajuisilla kännihuuruisilla poluilla kuin aiemminkin. Gambinan lisäksi nyt mainostetaan lippuviinaa, liekö bändi napannut sponsorisopimuksen tuotteen tekijöiltä?

Rytmihäiriön omintakeinen aggressiivinen metallinkatkuinen hardcore on soinut kasvavasti yli 20 vuotta. Koko ajan on menty enemmän metallin suuntaan, eikä uutukaisella punkista ja hardcoresta muistuta oikeastaan enää muu kuin laulu. Riffit ovat kuin Slayerin tuomiopäivänkoneesta ja onpa mukaan tarttunut vaikutteita hieman yllättäen jopa Mokomalta.

Rytmihäiriö on kasvanut tälle levylle entistäkin äkäisemmäksi, mutta samalla myös lievästi sanottuna kaoottisemmaksi. Näin ei ole oikeastaan koskaan ennen käynyt. Kaoottisuus tuntuu alkuun sekavampina biiseinä, joihin ei tunnu saavan otetta samalla tavalla kuin aiemmin – näin tuntuu hieman vielä noin kahdennenkymmenennen soittokerran jälkeenkin, vaikka tässä vaiheessa levy alkaa raottaa oveaan kuulijalle päästääkseen tämän sisään.

Mitä enemmän levyä soittaa, sitä hullumman fiiliksen se sytyttää, mutta palkinnon saadakseen levyä pitää ensin kuunnella ihan tolkuton määrä. Veikkaan, että moni luovuttaa ennen tilipäivää. Tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että tässä kuunnellaan kaikesta katkuista huolimatta bändin vahvinta levyä mitä tulee musiikkiin. Sanoituksellisesti jälleen löytyy asiaa Rikosposti-Alibi-osastosta ihan riittämiin ja lyriikoita lukiessa hymy on muutaman kerran herkässä, joka on positiivista, kun edellisen levyn jutut eivät jostain syystä naurattaneet ollenkaan. Toisaalta aihe alkaa olla jo turhankin loppuun nuoltu, ehkä Rytmiksenkin olisi aika hieman uusiutua myös sanoituksellisesti.

Surmantuoja on kauttaaltaan soitannollisesti erittäin tarkkaa ja vahvaa thrash metalia, jossa ei löysäillä missään vaiheessa. Kaasu on melkein hirttäytynyt pohjaan, vaikka äärinopeuksiin ei mennäkään. Homma hoidetaan murha kerrallaan nopeasti ja päättäväisesti. intron lisäksi 13 tiukkaa viisua mahtuu rapiat yli puoleen tuntiin. Surmacore voi hyvin edelleen, vaikka kukapa olisi uskonut Perjantaina juostiin tai Ihmisiä kuolee -ralleja kuunnellessa 20 vuotta sitten, että tätä samaa retkuetta kannatetaan kovaa vielä parin vuosikymmenen päästäkin? Surmantuoja on erittäin kova albumi ja kovemmaksi muuttuu kaiken aikaa!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-07-12
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.