Roky Erickson – True Love Cast Out All Evil

Roky Ericksonin (s. 1947) ensimmäisestä levystä 15 vuoteen tärkeimmäksi muodostuva merkitys on tunne siitä, että kovia kokeneella miehellä taitaa sittenkin viimein kaikki olla ihan hyvin. Tai jos ei hyvin, niin ainakin elämisen arvoisesti.

True Love Cast Out All Evil on kaunis ja ytimekäs levy, joskin rönsyilyllekin on jätetty tilaa. Varsinaisesti levy alkaa kolmannesta kappaleesta Goodbye Sweet Dreams, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti uhkaava ja lohduttavan lämmin. Tunteista jälkimmäinen leimaa levyä voimakkaammin. Ericksonin soolotuotannollaan luoma maine nojaa paljolti vuonna 1981 julkaistuun The Evil One -albumiin, jonka kappaleissa kuolleet kävelevät, koirilla on kaksi päätä ja vasarat ovat verisiä. True Love Cast Out All Evil ei ratsasta tällä kuvastolla laisinkaan, eikä myöskään kyseisen levyn riffirokilla. Tämä on enemmän tilinteonhetki, tarkasti pohdittu teos siitä, mitä haluaisin tästä elämästä kertoa ja muistaa.

Huumeiden ja mielisairauksien rasittaman Ericksonin historian haamua ei jätetä tyystin rauhaan. Levyllä on käytetty äänityksiä, joita Erickson pystyi tekemän 1970-luvulla laitoshoidossa ollessaan. Alussa ja lopussa olevat huonosti äänitetyt kappaleet ovat viittauksina hienovaraisia, kehyksinä levylle toimivia. Myös Please Judge -balladiin istutettu ääniterrori tuo lisäpontta kappaleeseen ja näin myös levyyn.

Teksasilaisen Ericksonin yhtyeenä levyllä on saman osavaltion Okkervil River. Bändi soi juurevasti, pienin nyanssein ja tuoden kappaleet tukemaan Erickson voimakasta ääntä juuri oikealla tavalla. Yhtyeen keulamies Will Sheff on myös tuottanut levyn ja vastannut levylle päätyneen materiaalin valikoimisesta kymmenien ja kymmenien kappaleiden joukosta. Lieke materiaalin leveys varmistanut sen, että levystä tuli näinkin eheä ja vahva. 30 vuoden takaisesta Ericksonin riffirokista ei ole jäljellä kuin pahaenteinen tunnelma. Varsinaisia hittibiisejä kokonaisuudesta on vaikea esille nostaa, mutta upeita biisejä ovat jo mainittujen lisäksi ainakin äänekäs John Lawman ja koskettava Forever.

Jos Ericksonin tahto on vielä julkaista lisää musiikkia, voimme hyvillä mielin odottaa vielä lisää elämän kolhimaa musiikkia. Kiitos kuitenkin jo nyt. Kaikesta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-06-21
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.