Delaney Davidson – Self Decapitation

Uusiseelantilaisen Delaney Davidsonin kolmannen sooloalbumin materiaali on kirjoitettu ympäri maailmaa, Davidson kun pitää kovasti etenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kiertämisestä. Niinpä ei ole mikään ihme, että kiekkoa on myös nauhoitettu vierailla mailla.

Tyyliltään kiekko on lähinnä folkin, bluesin ja roots musiikin sukuista akustista vääntöä, jota ryyditetään sähköisellä kitaralla. Mukana keitoksessa on myös hurmoksellista mystisyyttä, synkkää karnevaalitunnelmaa sekä alkukantaista hien pintaan nostavaa voimaa. Kuten kansitaidekin antaa jo ymmärtää ovat vanha vihtahousu sekä yläkerran isäntä vaikuttamassa useammalla raidalla. Davidson jää käheine äänineen ja likaisesti soivine kitaroineen kiirastulen keskiöön, jossa pullo on alati lähellä ja fiilikset ovat muutenkin kuin Tom Waitsin päiväkirjasta.

Davidson on biisinkirjoittajana ensiluokkainen ja herran omien siivujen lisäksi kiekolta löytyy myös pari kansanlaulua, joista In the Pines on se kuuluisampi. Kyseisen siivunhan ovat versioineet mm. Grateful Dead, Nirvana ja Link Wray. Vaikka biisi on kaluttu jo aikoja sitten loppuun, saa Davidson siitäkin kummasti tehoja irti. Levottomasti etenevä Lackie´s Men ja lyriikoiltaankin roisi Dirty Dozen ovat myös albumin ehdotonta eliittiä, aivan kuten päinvastaisia arvoja edustava Tonight, jonka hiljaisessa tunnelmoinnissa on jotain vastustamattoman upeaa.

Pieni on kaunista halki kiekon, jopa silloin kun mekkala äityy kovaksi. Intiimi tunnelma ja väkevä henki nostavatkin Self Decapitationin osakkeita kummasti. Suositellaan erityisesti kaikille varhaisen Caven ja Waitsin ystäville.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-05-24
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.