Pedigree – Skeletal

Industrial, metalli ja trip hop. Tämän ennakkoluulottoman kolmion sisällä on pitkälti syntynyt Pedigreen uusin albumi, joka julkaistiin jo viime vuoden syyskuussa. Eestin omaksi Ministryksi useaan otteeseen tituleerattu yhtye hämmentää ja sekoittaa kymmenennellä pitkäsoitollaan tyylilajeja iloisesti. Yhtä vertailukohtaa on vaikea nimetä, mutta edellä mainitun Ministryn lisäksi samanhenkisiä yhtyeitä ovat mm. Revolting Cocks sekä tuoreempi Killing Joke ja Nitzer Ebb.

Skeletal on suunnattoman kokoinen annos kolisevaa ääntä ja vahvoja rytmejä. Seitsemäntoista kappaletta ja 72 minuuttia ovat lukuja, joita sulattelussa menee väistämättä jokusen aikaa. Pedigree ei myöskään tee elämäänsä helpoksi, sillä vauhdikkaampaa paahtoa edustava avausraita Shrine on kaikkein suorimmin ministeriön suuntaan kallistuva raita. Onnahtavan alun jälkeen persoonallisuuden punainen lanka onneksi löytyy, eikä sitä päästetä enää karkaamaan. Avainsanaksi osoittautuu industrial, jonka ympärille kaikki muut vaikutteet ja sävyt kertyvät aina kunkin kappaleen tarvitsemalla tavalla.

Pedigree hallitsee metallisen paahdon, mutta paremmin makua konekeitokseen antavat enemmän rytmiin perustuvat elementit. Todellisia valioyksilöitä ovat Blessed Are Those Who Can Sleep, jossa kuullaan pätkiä David Lynchin elokuvasta Mulholland Drive sekä suoraan tanssilattioille suunnattu Lucifer Boy, joka päättää albumin kepeisiin tunnelmiin.

Skeletal kärsii suunattomasta pituudestaan, joka tahtoo toistuvasti puristaa viimeisestä kolmanneksesta mehut ennenaikaisesti. Albumi ei myöskään kokonaisuutena loista, mutta siltä löytyy monta ensiluokkaista kappaletta, joiden ääreen palaa toistuvasti.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-05-17
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.