Kaupunginorkesteri – Aplodeja

Kaupunginorkesteri pyrkii selvästi olemaan jotain muuta kuin kyyninen aika sen ympärillä, sympaattinen ja jollain tapaa oudokki. Tulos, yhtyeen ensimmäinen levy Aplodeja, on kyllä sellainen, että se herättää enimmäkseen muita kuin lämpimiä ajatuksia. Näin väkinäisen kivan kuuntelu pakkaa masentamaan.

Promokirjeessä mainitaan Sig. Sitä tämä kieltämättä alusta loppuun muistuttaa niin laulajan äänen, läpitunkevien synataustojen kuin kertosäkeiden melodiankuljetuksenkin osalta. Levyn aloittava Hän lähtee on kaikkein eniten Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkainta. Tavallisia ihmisiä -kappaleen kertosäe on myös taattua second handiä. Tuttuuteen vedotaan ehkä tietoisestikin. Samalla onnistutaan kuolettamaan usko siihen, että levyltä voisi olla odotettavissa jotain tuoretta. Muutenkin -80-luvun Suomi-musiikin perinnettä ja patetiaa kierrätetään niin vahvasti, ettei auta yhtään, vaikka soundi tämän hetken bändeistä poikkeaisi. Tällaisia kun on ala-asteikäisenä joutunut kuuntelemaan, niin vielä mauttomammin tehty jäljennös ei paljon kiinnosta.

Martti Vuorisen ääni on omia korostamaan tekstiensä kömpelöimpiä puolia. Sanoituksissa ilmenee arkirealismi todella äärimmäisessä muodossa, toisaalta naivismi. Yritystä on luullakseni ollut huumoriin ja lämpöönkin. Päällimmäiseksi jäävät kuitenkin “kadulla pelottaa joskus, että tippuu housut” ja “koirien jätöksiin astun ja hirveesti suutun” -tyyppiset ilmaisut (molemmat kappaleesta Joutomaa). Häiritseviä ovat myös monet tarkat kuvaukset tekstihenkilöiden hirveästä elämästä. Levyn maneeri on katkonaisuus: lyhyet, tasaiset iskut kaikissa soittimissa ja siihen päälle laulu jokaista tavua erikseen korostaen.

Hymyilyttää alkaa siinä vaiheessa, kun levy on loppu.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-09
Arvostelija : Maija Repo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.