Mona De Bo – Nekavējies, Šīs ir Spēles Ar Tevi

Tässäpä jotain mitä ei kuule ihan joka päivä: latvialainen yhtye joka yhdistelee Sunn O))) -sukuista dronea, Sonic Youth -tyyliseen indierock-estetiikkaan ja jazz-mielleyhtymiä herättäviin puhaltimiin. Ja mitä ihmeellisintä, musiikilliset vaikutteet sulautuvat saumattomasti yhteen joksikin vielä poikkeuksellisemmaksi.

Lo-fi-henkisestä indierockista totaalisen tyylillisen täyskäännöksen tehnyt, kahdesta Edgarsista (Rubenis & Eihmanis) koostuva riikalaisduo synnyttää kakkosalbumi Nekavējies, Šīs ir Spēles Ar Tevillä kertakaikkisen hienoja tunnelmia. Ainoastaan nelosraita Dejosim!:ia voi pitää melko tyylipuhtaana dronena ja se lieneekin nyökkäys Sunn O))):n viimeisimmän Monoliths & Dimensions -levyn kevyemmille osioille. Muuten levy risteilee hyvinkin persoonallisesti eri tunnelmallisten, tyylillisten ja dynaamisten painopisteiden välillä.

Yksi kaksikon parhaista oivalluksista on yhdistää doomin verkkainen minimalismi kevyempään rocksointiin. Näin aikaansaatu tunnelma etsii vertaistaan. Se ei ole kuin paikoitellen painostava, vaan pysyttelee pääosin jossakin haikean pohdiskelun ja aurinkoisemman päivittelyn välimaastossa. Siinä on koreutta ja kauneutta. Siinä on ylevyyttä ja samalla maanläheisen fyysistä tuntua. Siinä on hypnoottista toistoa olematta palautumatta kraut-traditioon tai pelkkään droneiluun. Siinä on eeppistä kehittelyä, kaarta ja kasvattelua ja silti pysytellään melko kaukana post-rockista. Siinä on melua ja improvisaatiota, mutta niin marginaalisesti ja aina sävellyksiä tukien ettei mistään free-jazzistakaan ole mieltä puhua.

Levyn viidestä kahteenkymmeneen minuuttiin kestävät seitsemän instrumentaalia ovatkin selkeästi sävellyksiä eikä niinkään jameja, vaikka sovituksellista ilmavuutta toki on. Rubenisin heleämmistä kaiuista viipyilevään särö- ja feedbackhallintaan venyvä kitarointi ja niin tarkan rytminpidon kuin kaoottisemman fiilistelyn taitavan Eihmaniksen rumputyöskentely soljuvat yhteen orgaanisen vaikuttavasti. Viimeisen, ja hyvin tärkeän silauksen antavat useammilla raidoilla vierailevat vetopasunistit, käyrätorvensoittajat ja urkurit. Lopputuloksena on yksi uniikeimmista levyistä mitä olen pitkään aikaan kuullut.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2010-05-03
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.