Nazca – Out

Helsingissä majaileva norjalais-suomalainen Nazca ei ole pitänyt suurempaa kiirettä julkaisujensa työstössä. Kolmentoista raidan mittainen Out on vuonna 1997 syntyneen bändin kolmas pitkäsoitto ja ensimmäinen studioäänite seitsemään vuoteen.

Nazca on uransa aikana seikkaillut postpunkin, new waven ja perinteisemmän kitararockin alueella, eikä uutukainen tuo radikaalia muutosta kurssiin, sillä näistä samoista suuntauksista on leivottu myös uudet kappaleet. Esityskielenä toimii englanti ja alakuloisesti soiva kitara on soitinten kuningas, Karstein Vollen vähäeleisten vokaalien lähennellessä paikoin lausuntaa. Kiippari ja rytmiryhmä hoitavat tonttinsa myös tyylikkään riisutusti, eikä bändin soitosta tai soundista löydy valittamista.

Suoranaisia kohokohtia tai nopeasti tarttuvia siivuja on turha odottaa, sillä Nazcan filosofia on tyystin toisenlainen. Biisit nakuttavat tasaisesti eteenpäin ja pitkäsoitto on vahva sekä rikkumaton nimenomaan kokonaisuutena. Albumilta löytyy oikeastaan vain yksi selkeä siirtymävaihe. Se alkaa alle minuutin mittaisella Negativella, joka on kiihkeästä elostaan huolimatta vain intro seuraavaksi soivalle Instictille. Tämän jälkeen kuullaan albumin pisin raita, joka erottaa keskivaiheen lopusta. Hitaasti kasvava Espousal, käynnistyy hiljaisena kuviona ja päättyy lopulta, miltei kahdeksan minuuttia myöhemmin, äänteen massiivisena aaltona. Kappaletta voi pitää koko kiekon upeimpana hetkenä.

Out on seesteisellä tavalla kulmikas albumi, jossa on enemmän terää ja luonnetta, kuin mitä ensi kuulemalta vaikuttaa. Monen sävellyksen kohdalla vyyhti lähtee aukeamaan hitaasti ja myös itse biisijärjestyksen merkitys kasvaa huomattavasti kuuntelukertojen myötä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-05-17
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.