Collarbone – Pretty Dirty

Kotimaisen Collarbonen toinen pitkäsoitto Pretty Dirty iskee kuulijan korviin sellaisen annoksen mieleenpainuvia rockin ja metallin sekaisia riffejä ja tarttuvia melodioita, että heikompaa hirvittää. Levy polkaistaan vauhdilla käyntiin avausraidalla Torn Black Paper ja sama vauhti jatkuu White Liesia ja päättävää Long Walk Homea lukuunottamatta läpi levyn.

Albumilta on vaikea poimia heikointa tai vahvinta lenkkiä, levy rullaa sulavasti ensimmäisestä raidasta viimeiseen. Kokonaisuus ei hajoa edes End of the Linen pirteän rokkaavuuden jälkeen kuulijalle tarjoiltavassa ensimmäisessä rauhoittavassa palasessa, edellä mainitussa White Liesissa. Levy on kokonaisuutena varsin eheä paketti rock-energiaa muodossa, joka taatusti menisi läpi laajemassakin mittakaavassa kotimaisten rock-radioiden soittolistoilla. Albumista jää silti hieman ristiriitainen tunne.

Periaatteessa Collarbone hoitaa homman keräten runsain määrin tyylipisteitä, soitanto rullaa ja levyllä vallitseva poljento ei katkea rauhoittavista tunnelmapaloista huolimatta. Levyn loputtua kuitenkin jää kaipaamaan vielä jotakin lisää. Tuntuu kuin levy tarvitsisi sen yhdennentoista raidan, joka olisi albumin kolmas slovari. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen, mutta matkan varrella yksi niistä on hukkunut. Tai sitten yhtye vain päästää kuulijansa liian helpolla ja levy avautuu liian nopeasti, jolloin levystä tulee myös äkkiä tylsähkö. Joka tapauksessa Collarbone suoriutuu tehtävästään kunnialla. Suosittelen levyä kaikille melodisen rockin ja metallin sekoituksesta pitäville, ette tule pettymään.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-11-01
Arvostelija : Lauri Nieminen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.