Jackie Leven – Gothic Road

Erinomaisia albumeita toinen toisensa perään suoltanut skotti näyttää nimibiisin ensitahdeista lähtien, missä mennään. Ja siellä mennään, missä parhaiten menee. Totuttuun tapaan Leven yhdistelee Gothic Roadillakin bluesia ja folkia kelttimusiikkiin, mutta onnistuu tekemään sen aina hämmästyttävän tuoreesti. Sitä paitsi kelttiperinne on jälleen kaukana tinapillien ja mandoliinien itsetarkoituksellisesta esittelystä – ja ihmekös tuo, homma kun on miehellä kirjaimellisestikin verissä. Ensisijaisesti tämä on kuitenkin bluesia mies ja kitara -meiningillä. Teemat eivät ole sen vähäpätöisempiä kuin elämä, matka, rakkaus ja kuolema. Ja niissä mennään syvällä, silti vailla minkäänlaista paatosta.

Leven hyödyntää perusperiaatteiltaan simppelissä musiikissaan harkitusti aimo kavalkadia soittimia. Itse hän ei soita levyllä kuin akustista kitaraa ja perkussioita, muissa soittimissa (torvista ja haitareista selloihin ja urkuihin) on toistakymmentä muusikkoa. Erilaisilla ääniefekteillä on luotu moneen biisiin maailma, jota voisi kuvailla vedenalaiseksi. Syvyyttä vesiin saadaan tietenkin Levenin tummasta, hypnoottisesta äänestä. Hypnoottisella sikäli, että lauluun latautuva läsnäolo ja elämänkokemus ei päästä kuulijaa herpaantumaan hetkeksikään.

Tai totta puhuen parissa biisissä näin pääsee käymään, ja ilman näitä venytetympiä hetkiä tämä albumi olisi täydellinen albumi. Sen päättävät Patrik Fitzgerald -tribuutilta poimittu Shadow of a Man ja levyn toisen tekijä-tuottajan David Wrenchin vetämä Island ovat hyviä kappaleita, mutta lipsuvat silti muusta tasosta. Sama hienoinen toiston tai vitsin venyttämisen tuntu meinaa iskeä joissain levyn kepeämmissä tai hempeämmissä kohdissa. Leven on ainakin Gothic Roadilla parhaimmillaan synkimmillään ja syvällisimmillään, vaikkain hän artistina onkin huomattavasti moniulotteisempi. Tosin samaa totesin parin vuoden takaisesta Lovers at the Gun Clubista silloin – ymmärtääkseni vasta myöhemmin, että kyseessä oli sittenkin täydellinen albumi. Viiltävää, vaikuttavaa, rehellistä ja kaunista joka tapauksessa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-05-17
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.