Scorpions – Sting in the Tail

Klaus Meinen johtama saksalainen hard rock -suuruus Scorpions näpäytti viime vuoden lopulla lopettamisuutisella. Loppu ei kuitenkaan tässä tapauksessa tule kuin seinään ajettuna, vaan bändi lupasi kiertää vielä pari vuotta maailmaa sekä julkaista levyn. Levy on nyt julki ja kantaa nimeä Sting in the Tail. Julkaisu on takuuvarmaa Scorpionsia, eikä sen muuta tarvitsekaan.

Scorpionsin albumien kirkkain säihke on melkoisesti himmennyt sitten kahdeksankymmentäluvun kulta-aikojen. Välillä etenkin 90-luvulla ilmestyi useampi levy, joita harva edes huomasi. Kolmen vuoden takainen Humanity / Hour I tarjosi hieman räväkämpää ja raskaampaa soitantaa Rammstein-hengessä, ja levy olikin yksi bändin vahvimpia näytteitä koskaan. Moni pelästyi levyn muuttunutta soundia ja aprikoi yhtyeen tulevan linjan olevan tässä. Humanityllä Scorpions näytti, että asiat voidaan tehdä eritavalla vielä vanhoilla päivilläkin. Sting in the Taililla bändi palaa kuitenkin takaisin sille turvallisemmille alueille, kevyemmän ja perinteikkäämmän rock-musiikin pariin – vielä tämän yhden kerran.

45 vuotta kasassa olleen bändin voisi äkkiseltään luulla olevan jo haudan partaalla ja väsyneempänä kuin koskaan. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että Scorpions tekee edelleen hienoa työtä. Toki sen huomaa, ettei mitään uutta ole keksitty vaan hyödynnetty aiemmin syntyneet ideat, sekoitettu pakkaa ja pantu pelit soimaan. Avaava Raised on Rock on takuuvarmaa Scorpionsia ja jokseenkin helposti lähetyttävä mutta varsin tyypillinen tarttuvahko viisu. Ensimmäinen pakollinen slovari on tällä kertaa nimetty The Good Die Youngiksi ja se soikin korvaan mukavan pehmeästi, mutta kuulostaa silti vähän väkinäiseltä, eikä lyriikan aihe toteutunut ainakaan näiltä herroilta, mahtaapa harmittaa. No Limit on puolestaan Sting in the Tailin raskaampi lohkaisu, mutta ei tälläkään isketä kultasuoneen. Rock Zone tarjoaa paljon kaivattua svengiä ja aitoa meininkiä, kun taas toinen slovari Lorelei on vaihteeksi melkoista mannaa korville, erittäin kaunis kappale.

Edellislevyn spontaanius on kuitenkin nyt tipotiessään ja vaikkapa Hour I:n, The Future Never Diesin, Love Will Keep Us Aliven tai Humanityn kaltaisia hittejä ei uutukainen tarjoa. Eikä myöskään uutta Blackoutia ja vielä vähemmän Still Loving Youta. Joka tapauksessa vanhoilta miehiltä on hyvä saavutus saada aikaan materiaalia, jota kehtaa tarjota miljoonille faneille kuunneltavaksi asti. Tässähän sitä nyt on. Sting in the Tail ei ole missään nimessä yhtyeen heikoimmasta päästä, mutta ei valitettavasti parhaastakaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-06-14
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.