Keep of Kalessin – Reptilian

Trondheimiläinen Keep of Kalessin on sirkkelöinyt omintakeista black/battle-metallia jo vuodesta 1993 ja nyt on vuorossa yhtyeen viides täyspitkä joka jatkaa samalla mielenkiintoisella tiellä, mihin parin vuoden takainen Kolossus jäi.

Pakko myöntää, että olen löytänyt orkesterin vasta uusimpien julkaisujen myötä ehkä siksi, että bändin nimi on putkahdellut esiin entistä tiuhempaan siellä täällä ja bändi nauttiikin jonkunlaista nostetta tällä hetkellä – KOK:n läsnäolo Norjan Euroviisu-karsinnoissa vaikuttanee asiaan.

Indie Recordsin julkaisema Reptilian tarjoaa lohikäärmeitä, miekkoja ja kivitorneja niinkuin bändin edellisilläkin julkaisuilla. Teemat liikkuvat tuttuun tapaan mielikuvitustaistelukentillä tuolla jossakin missä kaviot kopisevat ja vuoret kohoavat jylhinä.

Reptilian lähtee käyntiin kolossaalisella Dragon Iconography -raidalla jonka akustisella vanhan-liiton aloitusriffillä saadaan karvat nousemaan pystyyn….ja kohta nouhevat battle-riffit johdattelevat taistelukentille rivakalla poljennolla joka saa välittömästi niskat helläksi ja henkinen ritari nostaa päätään. Reptilianin tuotantopuoli kiiltää levyllä niinkuin presidentin edustusauto, mutta niin on tällä bändillä ollutkin tapana, enkä usko, että kitaristi Obsidian Claw tekee poikkeuksia asian suhteen.

Biisien monipuolisuus pitää mielenkiinnon yllä vaihtelevasti, vaikkakin tiukat ajobiisit tuppaavat hieman lässähtämään välillä typerien täyte- tai väliosien myötä. Esim. euroviisusinkku Dragontower on kauheata kuraa, mutta ei sovi unohtaa, että bändi, jonka nimi on napattu lohikäärmefantasia-kirjasarjan sivuilta saattaa eksyä välillä vähän fiilistelemäänkin kaiken kohkaamisen keskellä.

Rivakkaa on soitanta ja atmosfääri julma niinkuin näihin hommiin kuuluu, siltikään tämä bändi ei minulle kyllä edusta ‘sitä’ ruosteisinta black metal -veivausta tai -aatetta, ja genrerajoitteisuudesta viis veisaava KOK tuskin edes nauttii enää black metal -uskottavuutta laisinkaan.

Risuja ei hirveästi voi antaa sillä Reptilian on mahtipontinen metallieepos, joka sai niskat nyökkimään ja aiheutti raskaan kaasujalan. Laulajan hetkittäinen samankaltaisuus COB:n Allu Laihon laulusoundin kanssa verottaa hieman kuunteluelämystä, mutta se kompensoituu rikkaalla ja taidokkaalla soitannalla, mahtavilla kertosäkeillä ja isolla meiningillä oli lohikäärmeitä tai ei.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-04-26
Arvostelija : Markus Tukiala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.