Solex vs. Cristina Martinez & Jon Spencer – Amsterdam Throwdown, Kingstreet Showdown!

Amsterdamilainen Elisabeth Esselink, joka tunnetaan myös nimellä Solex, on reilun vuosikymmenen ajan yhdistellyt rohkeasti eri elementtejä elektronisessa musiikissaan. Levykaupan omistajana Esselinkillä on aina ollut käsillä riittävästi materiaalia, joten neidon kokeilunhalu on saanut kukoistaa ilman pienintäkään rajoitusta. Jon Spencer ja Cristina Martinez muodostavat puolestaan punk rockin kultaisen pariskunnan, jonka yhteistyö käynnistyi jo legendaarisen Pussy Galoren aikoihin ja joka jatkuu yhä Boss Hogin muodossa. Spencer tunnetaan tietysti myös Jon Spencer Blues Explosion -yhtyeestään.

Kuten yhteenliittymän nimikin antaa jo ymmärtää, tässä on kyse ennemmin eri tyylien yhteentörmäyksestä kuin niiden harmonisesta yhteenliittymästä. Amsterdam Throwdown, Kingstreet Showdown! on albumi, joka tempoo, riuhtoo ja rimpuilee iloisesti eri suuntiin. Soundillisesti kiekko on suhteellisen suoraa jatkumoa Solexin elektroniselle musiikille, mutta vokaalit ja kuorrutuksessa käytetyt soittimet muistuttavat alati rouheammista maailmoista. Elektronista pulputusta väritetään mm. puhaltimilla, surisevalla kitaralla sekä lämpöä uhkuvilla uruilla, linjan mukaisesti mysö vokaalit ovat useiden eri osien summia. Palaset eivät ensimmäisellä kuuntelukerralla tahdo sopia niin millään yhteen, ja juuri tästä ristiriidasta albumin sielu syttyy todelliseen paloon, joka vain voimistuu kuuntelukertojen myötä.

Jokainen mutka ja käännös saattaa tuoda tullessaan suunnilleen mitä tahansa. Aapien svengaavassa kulussa pornahtavat puhaltimet ja säröisen utuinen funk-kitara nostavat hien pintaan. Huuruisen gurun Dog Hit sekä über coolin klubittajan R if for Ring-a-Ding täyttävät kumpainenkin rinta rinnan tanssiareenan, vaikka lattia tuntuu alati kallistuvan johonkin suuntaan. Maininnan ansaitsee ehdottomasti puoli-instrumentaali Eat Here, jonka funkahtava rullaus vain vie mukanaan. Upea siivu on myös ympäristöään melankolisempi Too Much, Too Fast, jonka sateisen sunnuntai-iltapäivän tunnelmassa on jotain pysäyttävää. Itse asiassa albumin viidestätoista raidasta ei löydy ainuttakaan turhaa lukua, sillä jopa viimeisenä kuultava puoliminuuttinen (ja puolivillainen) Er Ez Ex seisoo paikoillaan, joten pakko tässä on täydet pinnat antaa.

Amsterdam Throwdown, Kingstreet Showdown! ei välttämättä uppoa kaikille Blues Explosion -faneille, sillä kiekko muistuttaa enemmänkin Beckin kuin Jeff Beckin toimista. Rehevät soundit osuvat kuitenkin toistuvasti kohdilleen ja Spencerin murea laulu tuo oman auransa useaan kappaleeseen. Albumi on yksilöllisyyden, vastakohtien sekä kaiken sallivan grooven riemuvoitto, jossa rajojen rikkominen on luonnollista itsensä ilmaisua.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2010-04-26
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.