Picnic – Winter Honey

Eestiläinen Picnic seilaa esikoisellaan utuisissa dreampop-tunnelmissa niin vakuuttavalla tavalla, että yhtye saattaisi hyvinkin olla kotoisin Brittein saarilta. Trio nojaa joissain kohdin myös shoegazen oppeihin, vaikka kitarat jäävätkin sivuosaan elektronisen pulputuksen ja käsiteltyjen ääniverkkojen täyttäessä äänimaisemaa.

Eteerinen, nopea ja potentiaaliinsa nähden turhankin lyhyt avausraita Too Fast, sekä sitä seuraava yli viisiminuuttinen Breathe In kertovat oikeastaan kaiken olennaisen albumista. Kappaleet rakentuvat pitkälti samoista palasista, muuttuvien tekijöiden ollessa lähinnä soundi ja tempo. Hitaat ja nopeat biisit vuorottelevat tasaisesti, Marju Taukarin laulun kuulostaessa halki kiekon täsmälleen samalta. Neidon loiston hetki on upea Love Song for an Imaginary Lover -raita, joka perustuu laulun sekä taustalla surisevan repaleisen äänikollaasin herkkään liittoon.

Picnic kokeilee rohkeasti eri vaihtoehtoja ja soundeja, mikä tekee kuitenkin kokonaisuudelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Fixedin countryn katkuiset banjot sekä Carrot Streetin iloinen pop kun eivät vain istu ongelmitta samaan kuvaan Deltaplanen surinan ja Too Fastin utuilun kanssa. Winter Honey jää näin sekavaksi ja rahdun muodottomaksi möhkäleeksi kovin erilaisia lauluja, vaikka materiaali suorastaan huokuu potentiaalia. Toivotaan että asiat jäsentyvät paremmin jo seuraavalla kiekolla, sillä yhtye ansaitsee mahdollisuutensa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-05-10
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.