Burzum – Belus

Varg Vikernes lienee maailman tunnetuimpia metallimuusikoita: murhalla, kirkonpoltolla ja äärioikeistolaisella ajatusmaailmalla on ollut helppo päästä otsikoihin niin raskaan musiikin mediassa kuin iltapäivälehdistössäkin. Vuonomaan 90-luvun alun tapahtumia on käsitelty kyllästymiseen asti, mutta keskustelu Vikernesin persoonasta ja musiikista kävi kuumana myös miehen viruessa vuosikausia kaltereiden takana. Nyt keskusteluihin on pitkästä aikaa tarjolla uusia aiheita, kun mies on vapaana, ja Burzum on saanut julki ensimmäisen ääninäytteensä peräti 11 vuoteen.

90-luvulla Vikernes ehti tuomita kitaran ei-arjalaiseksi soittimeksi, ja kaksi vankila-aikana äänitettyä pitkäsoittoa koostuvat voimakkaasti mielipiteitä jakaneista ambient-raidoista. Nyt Burzum kuitenkin hyppää näiden tuotosten yli ja ottaa soundiinsa vaikutteita Filosofemin ja Hvis lyset tar ossin ajoilta. Musiikkityylinä on siis vahvalla säröllä soitettu mutta hyvin melodinen ja tunnelmallinen mustametalli. Levyn soundi Burzumin perinteille uskollinen eli miellyttävän maanläheinen, mikä korostuu entisestään vertailussa nykyajan turboahdettuihin metallituotoksiin: soittimista saa vaivatta selvää, ja orgaaninen sointi tekee pitkäsoitosta miellyttävän pehmeää kuunneltavaa.

Filosofemille tunnusomaisia piirteitä olivat toiston voimakas hyödyntäminen ja tasoltaan hieman vaihteleva kappalemateriaali, ja samaa voi oikeastaan sanoa Belusista. Synkkä nimikappale, upeasti vyöryvä Glemselens elv sekä villisti kieppuva Sverddans edustavat levyn rautaisinta antia. Kaimadalthas nedstigning tuntuu ensin junnaavan paikallaan, mutta kappaleen keskivaiheen tunnelmointi lukeutuu niin ikään levyn vahvempiin hetkiin. Belusin loppupäässä tasaisesti paahtava Keliohesten jää hieman vieraammaksi, samoin hypnoottinen päätösraita Belus’ tilbakekomst – perinteinen koskettimilla tehty ambient-outro olisi voinut toimia paremmin, vaikka samaa ideaa Vikernes on selvästi hakenut.

Muutamasta vähemmän koskettavasta hetkestään huolimatta Belus on Vikernesiltä perinnetietoinen ja yllättävänkin vahva paluu metallikartalle. On itse asiassa ironista, että kovasti parjattu murhaajanatsi saa vaivatta levylleen valtavasti enemmän tunnelatausta kuin 2000-luvun kliininen keskivertometallisti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-15
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.