Stam1na – Viimeinen Atlantis

“Luonnonsuojeluheviä”, tokaisi eräs kuulija Stam1nan uudesta Viimeisestä Atlantiksesta, urallaan triosta kvintetiksi kasvaneen kokoonpanon neljännestä albumista. Viimeinen Atlantis on teemalevy, apokalyptinen kuvaelma, jonka verrokkiryhmää on enemmän Cormac McCarthyn romaani Tie tai Risto Isomäen kirjat kuin mikään – etenkään kotimainen – musiikkiteos.

Stam1na ei ole koskaan nöyristellyt ketään, vaan on noussut lyhyellä julkaisu-urallaan maamme merkittävimmäksi metalliyhtyeeksi. Yhtyeen toisella kokopitkällä laitettiin jo kymmenen käskyä uusiksi, ja kolmannella ylitettiin viimeisetkin rajat: nyt on vuorossa kadonneet mantereet, elämän tarkoitus, apokalypsi – ja tietysti tarinaa kuljettamassa oivaltava, aggressiivinen metallimusiikki.

Viimeinen Atlantis alkaa näkymällä autioituneesta maailmasta, jossa vedenpinta on peittänyt alleen koko maankamaran. Tarinan kertoja tarkastelee ekokatastrofin jälkiä lähes nihilistisella otteella. Kuten aiemmillakin Stam1na-levyillä, tyly determinismi hälvenee kuitenkin viimeistään albumin kahdessa viimeisessä laulussa: Eloonjäänyt ja albumin nimiraita sisältävät sekä fiilikseltään että tarinankäänteiltään jo hieman optimistisempia sävyjä ja toivon pilkahduksen.

Soundillisesti uutta Viimeisellä Atlantiksella on lähinnä kosketinsoittimen rooli. Emil Lähteenmäki paitsi mainitaan levynkansissa jo bändin varsinaisena jäsenenä, myös sovituksissa on käytetty rohkeasti syntikkaa – vaikka kitara(sankari)vetoista musiikkia Stam1na yhä onkin. Eloonjääneessä toivoa tuomaan on kiinnitetty myös Apocalyptica-sellisti Perttu Kivilaakso. Yksittäisistä lauluista Rikkipää ja poikkeuksellisesti basisti Kaikka Kangasmäen säveltämä Jäteputkiaivot edustavat sitä suoraviivaisinta punchline-thrashiä, jota Koirapojasta ja muista sen kaltaisista lauluista asti on Stam1nalta totuttu kuulemaan.

Viimeinen Atlantis ei kuitenkaan musiikillisesti tarjoa juurikaan uutta, mitään sellaista mitä bändi ei aiemmin olisi jo tehnyt, usein paremmin; oikeastaan vain Maalla, merellä, ilmassa useine eri sävyineen nousee bändin uran parhaiden biisien tasolle. Tämän toteamisen ei kuitenkaan ole tarkoitus peittää sitä tosiasiaa, että pyörän keksiminen uudelleen tuskin on ollut tämän levyn tarkoituskaan: kuten monaalla jo toitotettu, kyse on yhden kysymyksen – ilmastonmuutoksen, ekokatastrofin – ympärille kuroutuvasta teemalevystä, jota käsitellään enemmän lyyrisvetoisesti kuin progressiivisen metallin keinoin. Ja sittenkin kyse on yhä ehkä maamme innovatiivisimmasta genren bändistä.

Ja lyriikka – se on ollut oleellinen osa Stam1nan omaäänisyyttä. Suomessa on perinteisesti ollut junnuvainiolaisen tradition sanoittajia ja sitten muutama yksittäinen, yksilöllinen oman tiensä kulkija. Stam1nan Antti Hyyrynen on 2000-luvulla edustanut miellyttävästi tätä jäkimmäistä kategoriaa, ja todella luonut jotain uutta yleensä kovin tympeään metallimusiikin kuvastoon. Tämä teemalevy viimeistään nostaa Hyrden merkityksellisten suomalaisten lyyrikoiden joukkoon, tekijäksi, jolla on selkeä, tunnistettava oma ääni – ja vieläpä painavaa sanottavaa.

Stam1na on eittämättä 2000-luvun musiikillisesti merkittävin metallikokoonpano Suomessa. Viimeinen Atlantis ei kuitenkaan ole täysien pisteiden arvoinen levy yksinkertaisesti siitä syystä, että se ei ole bändin paras julkaisu – musiikillisesti se jopa hieman toistaa aiemmin jo kuultua. Tämä tosin lähinnä kertoo karua kieltään siitä tragediasta, jonka bändi itse itselleen loi tekemällä niin valtavan vaikuttavan albumin ensimmäisellään ja pari hämmästyttävää sen jälkeenkin. Stam1na on jo luonut paljon uutta maamme musiikkikenttään, mullistanut suomalaisen metallin ja esitellyt paljon raikasta lyriikkaa. Viimeinen Atlantis on todella hyvä levy ja historia todistakoon albumin iättömyyden tai yksittäiseksi etapiksi tyylikkäällä uralla jäämisen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-08
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.