Mickey and the Students – Some People

Criminals Rule -debyytillään hämmästyttänyt Mickey and the Students näyttää kakkosalbumillaan, ettei ole mikään yhdellä levyllä takkinsa tyhjentänyt vinksahdus. Vinksahtanutta musiikki kyllä on, mutta kaikessa häiriintyneisyydessäänkin bändi vetää tinkimättömästi omaa, tunnistettavaa linjaa. Etuoikeutetuista protopunk- ja Iggy-vertailuista assosiaatioita löytyy nyt aina inkkarimeiningeistä glamiin saakka. Myös kuvia kumartamaton yhteiskunnallispoliittinen kantaaottavuus on mukana entistä vahvemmin, joskaan ei mitenkään alleviivattuna.

Some People -lättyä käy kiittäminen siitä harvinaisesta herkusta, että se on hyvä nimenomaan kokonaisuutena. Se on siis hyvä albumi. Jokainen biisi on oma maailmansa johdatellen kuitenkin seuraavaan, väliin yllättäväänkin äänimaailmaan. Jopa nimibiisin ja levyn lopettavan Mr. Noah Dancing on the Hillsin välinen melkein parin minuutin mykkä raita on paikallaan. Älppynäkin julkaistun albumin yhdenlaisia tähtikohtia ovat kuitenkin letkeä Keep My Style (plussat koskettimista!) ja peruspaahto Wild Heart ja kahteen otteeseen versioitu Mr. Noah.

Studentseilla on kyky noukkia vaikutteita holtittomasti sieltä täältä pitäen homman silti simppelinä, ja se kuuluu tälläkin levyllä. Varaa kyllä olisi häröillä ja raivota vielä enemmänkin. Mieleen tulee, miltä esimerkiksi hengästyttävä viisitoistaminuuttinen Gimme Gimme Song kuulostaisi naurettavan mahtipontiseksi paisutettuna?

Esikoinen oli niin positiivinen yllätys, että taisin todeta riman nostetun kerralla aika perhanan korkealle seuraavaa albumia ajatellen. Some People kyllä täytti kovat odotukset, mutta ei debyytin lailla tiputtanut tuolilta. Yhtä kaikki tämä bändi tekee jotain, mitä kukaan muu ei tee. Aivan kuin bändin jäsenet eivät olisi kuunnelleet mitään muuta musiikkia vuosikausiin (mitä en kylläkään usko). Mickey and the Students tekee häröä bluussi-punkki-rokettia, josta ei voi nauttia ilman kykyä nähdä ja kuulla maailma ja itsensä koomisessa valossa. Vähän kuin Petri Tammisen novelleissa. Tässä bändissä ei nimittäin ole mitään trenditietoista, vaan undergroundia joka ei kumarra undergroundille ja katu-uskottavuutta, joka ei välitä vittujakaan katu-uskottavuudesta. Kaikin puolin ärsyttävä kopla.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-02-08
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.