Gamma Ray – To the Metal!

Gamma Rayn edellinen pitkäsoitto Land of the Free II sai voimakasta kritiikkiä lainattuaan suoraan niin melodioita kuin sanoituksiakin yhtyeen omasta katalogista sekä muilta yhtyeiltä. To the Metal! -kiekolla hampurilaiset palaavat odotetusti arkeen, luomaan näennäisesti uuden kuuloista musiikkia, ja valitettavasti termi arki kuvaakin levyn sisältöä hyvin. Esimerkiksi No World Order -kiekolla yhtyeen toiminnassa oli vielä kuultavissa kiukkua ja tunteen paloa, mutta To the Metal! maistuu urakkapalkalla tehdyltä rutiinisuoritukselta.

Melodisen metallin alalla on hankala tehdä uusia oivalluksia, mutta lopputuloksen kuunneltavuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi järjestelemällä tuttuja palikoita uuteen mielenkiintoiseen järjestykseen. Kai Hansen yhtyeineen ei tässä valitettavasti oikein onnistu. Vaikkei uutukaisella olekaan edellislevyn tapaan suoraan muualta lainattuja elementtejä, monista kappaleista tulee jo ensi kuuntelulla se tunne, että ne on kuultu jo aiemminkin. Nimiraita on yhtyeen perinteille uskollisesti silkkaa Judas Priest -palvontaa, Mother Angel kuulostaa jotenkin valuvan kertosäkeensä vuoksi lähinnä väsyneeltä ja pakollinen voimaballadi No Need to Cry on sanoituksineen päivineen suorastaan puistattavan kliseinen. Vastapainoksi Shine Forever potkii kiukkuisesti, mutta levyn yleisilme jää sangen vaivaannuttavaksi. Yhtye tarvitsisi jostain uutta virtaa, mutta tässä iässä ja kymmenen studiolevyn jälkeen tilanne ei ole ihan helppo.

On muuten ironista, että vaikka Helloween ja Gamma Ray lukeutuvat melodisen metallin pioneerinimiin, kumpikaan yhtye ei ole koskaan saanut nauttia erityisen pätevien laulajien palveluksista. Gamma Rayssa alkuaikoina raakkunut Ralf Scheepers lienee joukosta kyvykkäin, ja Helloweenin debyytti on loistava levy vahvan kappalemateriaalinsa ansiosta, Hansenin nuoruuden intoa uhkuvasta laulusuorituksesta huolimatta. Andi Derisin ponnetonta kähinää on jo haukuttu tarpeeksi. Helloweenissä vuosikausia lauleskellut Michael Kiske puolestaan on nostettu jonkinlaiselle legendaarisuuden alttarille. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että laulajana mies on aina ollut ärsyttävän puoleinen kiekukaula – sen osoittaa tällä kertaa mitäänsanomaton All You Need to Know, jolle herra on raahattu lainaamaan ääntään.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-22
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.