Moto Boy – Lost in the Call

Pohjoismaiden pop-kuninkuus on vuosikymmeniä kuulunut Ruotsille, eikä mikään ole näillä näkymin muuttumassa tulevaisuudessakaan. Moto Boyn ydinhenkilö, laulaja-lauluntekijä Oskar Humlebo, nostaa yhtyeensä toisella pitkäsoitolla todellisten tekijöiden joukkoon. Ruotsalaiseen tapaan kaikki vaikuttaa vielä naurettavan helpolta.

Runsaiden viulujen kuorruttama pop on harvojen instrumenttien tukemaa sekä suorastaan viiltävän kaunista. Rauhalliset kappaleet soljuvat eteenpäin kuin niissä kaikkein ihanimmissa unissa, joista ei haluaisi koskaan herätä. Biisien tunnelmat viistävät toisinaan läheltä Twin Peaksin sekä Lost in Translationin eteerisiä ääniraitoja. Hetkittäin meno on asteen rokimpaa, mutta määrittävä termi halki kiekon on silti kauneus. Kitarat soivat heleän pyöreästi ja laulu on enemmänkin vaimeaa tunnelmanluontia kuin lyriikoiden selkeää julistusta. Vähäeleistä kitarointia ja laulua värittävät Caroline Karpinskan jouset, jotka eivät peitä mitään vaan lähinnä vahvistavat kevyitä rakenteita.

Parisuhdeongelmissa lyriikoidensa puolesta pyörivä albumi ei herkistä aiheistaan huolimatta sorru äitelään siirappisuteen, sillä melankolinen perussävy nostaa useaan otteeseen palan kurkkuun. Kuinka kaunista se voikaan olla, kun haavoitettu sydän vuotaa kirkkaita rubiineja.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-22
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.