Herra Ylppö & Ihmiset – Pojat ei tanssi

Pahoin väsähtänyt Maj Karma viettää hiljaiseloa, mutta yhtyeen keulakuva pysyy äänessä. Pojat ei tanssi on Herra Ylppö & Ihmiset -kokoonpanon toinen täyspitkä. Debyytti Sata vuotta kärsi lievästä epätasaisuudesta, mutta avasi pelin mallikkaasti. Kakkoslevyä on tituleerattu ennen kaikkea bändilevynä. Tästä huolimatta katseet kääntyvät lähinnä Satakunnan sosiopaattiin, Herra Ylppöön.

Musiikillisesti Ihmiset jatkaa tutuilla linjoilla. Raskaahkoa rokkausta sävytetään post punk -sävyin sekä jousisoittimin ja pianoin. Yhtyeessä on riittävästi potkua ja kulmikkuutta, mutta samalla terävimpiä särmiä on siloteltu suurempaa kuulijakuntaa ajatellen. Asetelma tarjoaa täydet mahdollisuudet onnistumiselle. Mutta tappobiisit puuttuvat.

Riisu siipesi pistää kaiken peliin, samoin kuin progeilevalla väliosallaan yllättävä Pikkukaupungin James Dean. Hylättyjen valtakuntia on helppo hyräillä, mutta kuolemattomiksi niitä on vaikea julistaa. Rakkaus on raskasta pohtii parisuhteen mahdottomuutta Ylpölle tuttuun tyyliin. Levyllä on runsaasti korvaa miellyttäviä ratkaisuja, mutta suuria oivalluksia vähemmän.

Sama pätee sanoituksiin. Maailmanparantamisen taakseen jättänyt Ylppö keskittyy taas olennaiseen: olemaan paska poikaystävä. Mutkat vedetään entistä suoremmiksi. Tämä on sääli, sillä miehen kryptinen ja absurdi puoli on aina ollut kiehtovampi. Tarinankertojana Ylppö ei ole samaa tasoa kuin vaikka ystävänsä Kauko Röyhkä.

Tympeimmät vedot löytyvät albumin loppupuolelta. Paraatimarssi lainaa inspiraationsa turhan selkeästi Mustalta paraatilta, Entiset tyttöystävät suoltaa latteuksia toisensa perään ja Hamartian runttaus on kuultu jo monesti aiemmin. Toisaalta kappaleen kertosäkeessä on jotain vetävää, vai mitä äijät?

Sillä äijähän Ylppö on. Heikkouksineenkin mies tuntuu kietovan puoli Suomea sormensa ympärille. Pojat ei tanssi käy jatkuvaa tasapainoilua herkkyyden ja rankkuuden sekä marginaalin ja valtavirran välillä. Se ei tunnu asettuvan täysin luonnollisesti mihinkään asentoon. Ehkä juuri sitä on Ylpön lanseeraama reality rock. Kukapa meistä ei tuntisi toisinaan oloaan oudoksi ja epämukavaksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-08
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.