Jaga Jazzist – One-Armed Bandit
Norjalaiskollektiivi Jaga Jazzist on palannut viiden vuoden levytystauolta. Tyyliltään ja jäsenistöltään alati muuttuva yhtye on pohjoismaisen nu-jazzin kestotähti, jonka ura on ollut noususuhdanteista alusta asti. Takuulaadulla taottu One-Armed Bandit on luonnollista jatkumoa Jagan levytyksiin viemällä yhtyeen soundia edelleen eteenpäin.
Jagan esikoislevy A Livingroom Hush oli aivan hurmaava paketti bepoppia ja drum’n’bassia. Jo itsessään alkuperäinen soundi kehittyi The Stixillä elektronisempaan suuntaan, kun kolmannella What We Must -levytyksellä yhtye koki täyskäännöksen elektronisista rummuistaan orgaanisempaan soittoon ja post-rock vaikutteisiin. One-Armed Banditin ei pitäisi yllättää Jagan historian tuntien, mutta hillitty, klassisesta musiikista vaikutteensa hakeva albumi tekee sen silti.
Uusimman albumin vaikutteet ovat päivänselvästi alkuperäis- ja pääjäsen Lars Horntvethin kädenjälkiä. Jagan tuoreimpien albumien välissä Horntveth äänitti modernistisen sooloprojektinsa Kaleidoscopen. Projektinsa innoittamana Horntveth on saanut Jaga Jazzistin hillittyyn ja teknisesti erinomaiseen soitantaan, mikä on ollut luultavasti prosessin vaikein osuus. One-Armed Bandit ei ole se improvisoiva Jaga, mikä ihastutti yleisöä tähän asti.
One-Armed Bandit voi erilaisuutensa nähden vaikuttaa pettymykseltä. Albumi ei ole välittömästi koukuttavaa festari-illan tanssimusaa, mihin Jaga taipuu mainiosti. One-Armed Bandit vaatii tarkempaa kuuntelua. Kappaleiden avautuessa ja nyanssien pulpahtaessa pinnalle, albumin erinomaisuus paljastuu. Kaikki kappaleet pursuavat materiaalia, mutta kaikki rummuista monituisiin puhallinsoittimiin on asetettu täsmällisesti paikoilleen. Klassisista vaikutteistaan ilmiselvin Toccata on paras esimerkki kollektiivin äärimmäisestä taituruudesta myös hillityssä tulkinnassa.
Jagalle ominainen iloisuus ja huumori ei kuitenkaan ole hävinnyt uuden levyn myötä. Esimerkiksi albumin nimikkokappale hakee inspiraatiota kasinomaailmasta ja peliautomaateista. One-Armed Bandit on jazzilla terästettyä klaavan ja kruunan taistoa, joka on viety mahtipontisimpaan ääripäähänsä taidokkaan Jaga-kollektiivin voimin. Eihän tällainen levy yksinkertaisesti voi olla huono.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-08
Arvostelija : Juuso Koistinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.