Blackstar Halo – Illuminated

Lienee Illuminatin tekosia kun tamperelainen entinen Downfall-orkesteri puettiin ulkoisesti uusiin vaatteisiin – uuden nimen alle ja komeampiin kulisseihin visuaalisesti kaikessa mikä viestittää bändiä markkinointimielessä ulospäin. Eikä uusi maailmanvalloitusyritys tähänkään jää, Blackstar Halo on ehtinyt esiintyä jo kansainvälisessä seurassa muun muassa Lacuna Coilin lämppärinä sekä tehdä uuden aluevaltauksen saamalla levyt myyntiin leffavuokraamoihin.

Bändi oli Downfall-nimen alla yksi aliarvostetuimpia suomalaisia melodisen metallin nimiä, joilla kuitenkin oli erittäin tiukka ja potentiaalinen materiaali hallussa. Harmitti suunnattomasti kun esimerkiksi yhtyeen viimeiseksi jäänyt äänite, omakustanteena julkaistu bändin nimeä kantanut EP (2006) jäi tavoittamatta suurempaa yleisöä ja saamatta mainetta osakseen. Enteilevästi nimetty End of the Story oli ehdottomasti yksi ilmestymisvuoden kovimmista biiseistä.

Mitä sitten on muuttunut uuden ja vanhan välillä? Neljässä vuodessa ehtii sattua ja tapahtua paljon ja kyllähän musiikillista kasvuakin on tapahtunut, vaikka vanha Downfall on edelleen kuultavissa aika vahvasti vaikkapa levyn nimibiisissä sekä etenkin platan loppua kohti mentäessä. Alkupään tuotannosta Alice in Wonderland on erittäin rokkaava, eikä oikeastaan anna minkäänlaista osviittaa kyseessä olevan sama orkesteri. Soundi on keventynyt ja mennyt turhankin lähelle tämän päivän muovista äänimaisemaa, joka tuntuu vaivaavan poikkeuksetta kaikkia bändejä nykyään.

Jos unohdetaan kuitenkin hetkeksi vanhojen muistelut ja keskitytään Blackstar Haloon uutena kokoonpanona ja Illuminatediin bändin debyyttilevynä. Bändi kuulostaa turhankin paljon modernilta rokkaavalta metalliyhtyeeltä – nykypäivänä samalta kuin aika moni muu. Levy ei ole kuitenkaan tyylillisesti täysin yhtenäinen teos, joka tavallaan pelastaa paljon. Eroavaisuutta löytyy jo levyn alusta kun kärkeen sijoitettu Alice in Wonderland rokkaa tasapaksusti, seuraavana kuultava tarttuvan melodiatripin omaava Illuminated tuo tuulahduksen historiasta. Soitto taipuu siis kahteen suuntaan: moderniin ja perinteiseen. Osa biiseistä rakentuu melodiselle metallille vaikkapa keskivaiheen Sentencedin tyyliseen tavaraan nojaten, kun taas toinen puoli yrittää hakea soundiaan nykypäivän tusinametallista.

Vaikka Illuminated onkin ladattu intron lisäksi yhdeksällä kipaleella täyteen odotuksia ja tunnelmallista musisointia, täysin tapporaidat loistavat silti poissaolollaan. Eniten potentiaalia löytyy mainittujen lisäksi modernista Mannequins for the Beastista sekä metakan hetkeksi rauhoittavasta slovarista Journey, joka sekin soi varsin hienosti, eikä tunnu täytebiisiltä kuten slovareilla usein tapana onkin.

Blackstar Halo on ehkä tiensä alussa, mutta toivottavasti bändi ei ole hylännyt täysin vanhaakaan materiaalia konserttitilanteessa, sillä ei nykyisen kaman (jos ei lasketa tuota uutta suunnanhakua) ja vanhan välinen ero nyt suuren suuri lopulta ole. Illuminated ei ehkä täysin lunasta odotuksia mitkä suuri markkinointikone levyyn on saanut kohdistettua. Ehkä bändi on tienhaarassa, joissa on nyt kaksi polkua kuljettavana – ja valitsee tietystikin sen ”väärän”.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-08
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.