Ismo Alanko Teholla – Onnellisuus

Ismo Alangon ura on ollut nousua ja laskua. Alku oli erittäin tuotteliasta aikaa niin laadullisesti kuin määrällisesti. Täksi ajaksi voidaan laskea aivan 1980-luvun Hassissen koneesta alkanut ajanjakso, joka koki viimeistään vuosituhannen vaihteessa laadullisen laskumäen. Voisi sanoa, että hyviä kappaleita toki syntyi, mutta kokonaisia rautaisia hittilevyjä ei. Ismo Alanko Säätiö -yhtyeen ainoaksi erittäin potentiaaliseksi levyksi jäi Pulu (1998), jonka jälkeen bändi teki vielä neljä studioalbumia ja pari livelevyä, mutta jokseenkin Ismo Alanko Säätiön loppuaikoja voisi sanoa väkinäisiksi.

Ismo lyöttäytyi duoksi Teho Majamäen kanssa Säätiön jälkeen. Miesten debyytti Blanco Spirituals ilmestyi 2008, mutta sekään ei onnistunut kokonaisuutena lyömään itseään ihmisten sydämiin lähtemättömästi. Kesällä 2009 ilmestyi dvd, jolla oli Ismo Alangon biisejä uran alusta näihin päiviin. Pirteä kokonaisuushan julkaisu olikin äärimmäisyyksiin venytetystä kestostaan huolimatta.

Nyt tammikuussa 2010 ilmestyneelle Onnellisuus-levylle on tapahtunut jotain mieletöntä. Ismo Alangon ja kumppaneiden viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty seesteisempi musiikki loistaa uudella levyllä poissaolollaan. Palaset ovat loksahtaneet uudestaan paikoilleen ja tällä kertaa tarjoillaan levy, jolla todellakin jokainen kappale toimii, eikä kuulosta mitenkään väkinäisesti yritetyltä. Duo on saanut mukaan paljonkin kaikuja menneestä Alangon materiaalista, mutta ottanut samaan aikaan mukaan uutta jopa popmaisempaa ilmaisua, jonkalaiseksi etenkin levyn avaava nimibiisi kuuluu taustalla kevyesti läpsyttävän tanssikompin kera.

Onnellisuus yllättää monipuolisuudellaan. Jokainen levyn kipale erottuu toisesta edukseen. Vuorelle voisi olla hyvinkin jatkumoa Hassisen koneelle, kun taas Sitä pitää olla viilee ja Extaasiin-biisiä etäisesti alullaan muistuttava Laulajan paras ystävä tuovat mieleen kaikuja Alangon loistavalta Jäätyneitä lauluja (1993) -levyn ajoilta. Sytytä elämä on taas alkuun hyvin haikea, mutta yltyy äkkiä tanssibiitin kanssa bilemäiseksi ja sama uudestaan. Mannerlaatat soundaa hieman samaan tyyliin kuin Sielun veljien Kuka teki huorin -levyn Säkenöivä voima, tosin vertauksesta ei kannata silti innostua liiaksi.

Levyn häiritsevä tekijä on liiallinen kasaridiscokompin käyttö useammassa kappaleessa. Toisaalta se ei ole liian hallitseva tekijä kokonaisuuden kannalta, koska kappaleet elävät omaa elämäänsä ja levyllä on paljon muunkinlaiseen ideaan nojaavia raitoja. Hengitä ja Antaudutaan ovat etenkin erittäin iskeviä erilaisia popkappaleita.

Onnellisuus on kaunis levy. Sitä on ilo kuunnella. Siitä löytyy paljon erilaisia sävyjä ja levyllä tuntuu oikesti olevan myös sielu, joka nykyään suurelta osalta albumeista puuttuu. On hienoa huomata vuosien jälkeen, että sedätkin jaksavat heilua ja kykyä loitavien biisien luomiseen löytyy. Kesän keikkoja on lupailtu tehtäväksi oikean bändin kanssa pitkästä aikaa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-15
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.