Sacriversum – Mozartia

Puolalainen Sacriversum puskee markkinoille kolmannen täyspitkänsä nimeltä Mozartia. Nimensä mukaisesti levyn on tarkoitus toimia tribuuttina edesmenneelle säveltäjämestarille. Edellisellä teoksellaan orkesteri kunnioitti Samuel Beckettiä, eli ihan tavallisimmasta metallibändin konseptista ei ole kysymys. Luvassa on bändin mukaan melodista goottideathia perinteisen hevin vaikutteilla.

Otetaan hyvät asiat ensin. Kuusihenkinen kokoonpano soittaa ja laulelee yhteen ihan sujuvasti. Soundit ovat selkeät. Sanoitukset eroavat mukavasti tavallisesta I will die… alone… for you -valituksesta, vaikka ovatkin sympaattisella tavalla kornit. Tätä osastoa yleensä piinaava hirmuinen oopperanaislaulu on saanut väistyä suhteellisen normaalilla äänellä varustetun naikkosen tieltä.

Bändiltä löytyy negatiivisemmissakin puolissa. Pitkissä sävellyksissä hukkuvat niin bändin kuin kuulijankin ajatus moneen otteeseen. Ihan hyvällä kertosäkeellä puffattu avausraita Born to Be the Best pysyy vielä suunnilleen hallussa, mutta jatkossa sävelet polveilevat niin moneen suuntaan, ettei niistä ota kukaan selvää. Kappaleet koostuvat erityylisistä ja -nopeuksisista osista, jotka sopisivat yhtä hyvin tai huonosti siihen kappaleeseen missä ovat, tai mihin tahansa muuhun levyn vedoista.

Sacriversum kärsii samasta ongelmasta kuin moni muukin eurooppalainen kollegansa. Intohimoa, asennetta ja tunnetta löytyy, mutta niitä ei pystytä pakkaamaan levylle kuulijalle järkevään muotoon. Mozartian päätteeksi kuultava eteerinen pianonpimputteluraita ei paljon pelasta. Ilmaisua pitäisi yksinkertaistaa reippaasti. Tosin jos bändi pyrkiikin tekemään monitahoista musiikkia, joka avautuu vain sille itselleen, se onnistuu tehtävässään kiitettävästi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-22
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.