Whispered – Thousand Swords

Whisperedistä olin kuullut paljon kehuja ja hyvää juttua kauan ennen tämän viimein ilmestyneen debyyttialbumin julkaisua. Viimein kun oli aika näyttää suuremmalle yleisölle mistä kana pissaa, onkin tapahtunut jotain. Whispered levyttää saman Redhouse FMP -levylafkan suojissa kuin Tracedawn, ja ihan pakko sanoa että jotain yhteneväisyyksisä bändien välillä musiikillisesti onkin. Whisperedin sanotaan yhdistelevän musiikkiinsa melodista death metalia ja japanilaista kansanmusiikkia. Täytyypä heti alkuun nousta seisomaan kertoakseen, että japsiosastosta en tiedä mitään, mutta metallista sitten sitäkin enemmän. Ehkäpä tästä jotain saa irti ja miksipäs ei.

Levy on ladattu täyteen osia: kuoroa, orkestraatioita sekä japanilaisia instrumentteja, kuten koto tai shamisen, ja teknisyydestä, sooloista ja örinälaulusta ei ole tingitty tippaakaan. Välillä kitara vinkuu kuin Bodomilla konsanaan ja on musisoinnissa aika paljon siihen suuntaan vivahteita muutenkin. Yhteneväisyyksiä voi löytää lisäksi ainakin Dimmu Borgirin ja Turisaksen suuntaan. Vierailijaosastossa on nimimiehiä aina Stratovarius-kitaristi Matias Kupiaisesta Turisas-viulistiin Olli Vänskään. Muutoinkin mittavan vierailijajoukon avustuksella levy on saatu koottua huippuunsa viritettyyn tatsiinsa. Voisin veikata ettei levyn tuotantoprosessi ole ollut kovin halpa ja lopputulos on sen mukainen. Äänimaisema on hyvinkin elokuvamainen. Etenkin jylhät orkestraatiot saavat luotua saman tunnelman kuin vanhoissa mustavalkoelokuvien takaa-ajokohtauksissa.

Thousand Swordsin kipaleet eivät päästä kuulijaansa kovinkaan helpolla ja levy vaatii erittäin paljon kuuntelua auetakseen. Blindfold-kappaletta lukuun ottamatta yksikään raita ei päästä kuulijaansa alle viiden minuutin kestosta. Itse asiassa biisit ovat jopa hyvinkin pitkiä, kuten esimerkkinä loistava Dead Cold Inside on rapiat yhdeksänminuuttinen eri tunnelmien kokonaisuus, kun taas viimeisenä kuultava järkälemäinen Blade in the Snow hipoo viidentoista ja puolen minuutin lukemia. Jo tämänkin takia lättyä ei voi kuunnella keskittymättä itse asiaan. Taustamusiikiksi pitsinnypläykselle tämä tuskin sopii.

Pakko kuitenkin sanoa, että yrittäessään nielaista levyn yhdellä kuulemalla, tulee erittäin helposti ähky jo senkin takia, että albumi on ängetty niin täyteen kaikkea. Toisaalta kun tällä konseptilla lähdetään pilvenpiirtäjää rakentamaan, sitä ei voi jättää puolitiehen vaan on tehtävä aina vielä yksi kerros lisää ja viimeiseen asti harkiten ja huolella. Tällaisessa musisoinnissa on myös suuri vaara että torni kaatuu, mutta Whisperedillä rakennelma pysyy kasassa koko kestonsa ajan ilman, että se huojahtelisi suuntaan taikka toiseen. Liika on silti liikaa ja levyltä on hankala nimetä huippukohtia, sillä niitäkin matkaan mahtuu yksi jos toinen. Ehkä kuningasbiisien nimeäminen olisi helpompaa, jos sitä tullaan kysymään vaikkapa kuukauden yhtämittaisen kuuntelun jälkeen.

Whispered avaa pelin erittäin massiivisesti. Musiikillisesti levy on melkoinen uhkarohkea yritys luoda jotain omaperäistä. Siinä onnistutaan tällä kertaa melkoisen kelvollisesti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-15
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.